Kiva herätä, että ai onki jo torstai, minne ihmeeseen alkuviikko hävisi? :D Näin tuntuu käyvän koko ajan, toisaalta aika tuntuu menevän välillä tosi hitaasti päivisin, mutta sitte toisaalta tuntuu jo nyt että aika vaan katoaa jonnee ja en oo mitään saanu kunnolla aikaseks.
Koulujuttun kanssa mun pitäis aktivoitua oikein kunnolla, mutta toisaalta vasta tällä viikolla alko luennot kunnolla ja saatiin kurssipaketit missä on tarkalleen kurssien vaatimuksen. Tuhansittain pitäisi lukea artikkeleita, vähän eri juttu ku meijän tentit joihin luetaan kokonaisia kirjoja, mutta kursseilla ja luennoilla ei tarvitse istua 100% koko lukukautta. Tietty kaikki on englanniksi, ja no ei sinällään kieli oo mikään ongelma, mutta aiheet ovat tosiaan poliittiselta sektorilta ja ekonomiasta, joten siltä osin menee välillä vähän ohi. Ja kaikille huolestuneille tiedoksi, etenkin äitille ja isille terveisiä, sain just Suomen päästä kurssimerkinnän 5/5 erinomainen matkailuyrittäjyyden essee, josta 6 opintopistettä napsahti tilille ja kelan tädit kiittää ku etenen edes jotenkin: p Että kyllä mä opiskelen täällä kanssa ja palauttelen lisäksi muutamia koulujuttuja myös Suomeen.
No niin sitten koulujutuista oikeeseen elämään:D Lähden taas viikonlopuksi pois, hups hups, reissua pukkaa. Tyttöporukalla vuokrataan auto ja hurautetaan noin 4h päähän Durbanista Kofi Bayhin viikonlopuksi. Tiedän, suunnitelma kuulostaa hullulta, oottakaan vaan ku lisään vielä yhen muuttuvan tekijän. Täällä ajetaan ”väärällä” puolella tietä, ja vuokra-autot on manuaaleja. Arvatkaa vaan kuinka moni meistä osaa ajaa manuaalisella autolla. Mun onneks, yks kanadalainen tyttö osaa myös jotenkuten, koska muuten MÄ olisin ainut joka osaa ajaa. Ja siis mun ”osaaminen” on siis hieman käsitteellinen juttu kuitenkin, oon viimeks ajanu viime syyskuussa ja muutenki luotan itteeni hyvin paljon tässä suhteessa, NOT. Jenkit tietysti huuli pyöreenä pääsee pälkähästä saman tien, ei kannata ees kokeilla jos ei oo aikasemmin ajanu, koska täällä on ihan älyttömät mäet joita et varmasti pääse ylös väärällä vaihteella. En halua tietää mitä sitten pitää tehdä jos ei pääse ylös:D Mutta tosiaan reissua pukkaa jälleen kerran, ja ihan innolla ootan kyllä RoadTrip hengessä mennään ja toivotaan parasta. Koulujutut otan mukaan ja lueskelen sitten vaikka biitsillä makoillessa, huomattavasti mukavampaa ku kuumassa pikku huoneessa. Tätä logiikkaa oon käyttän kanssa, kun oon perustellu itelleni miksi läksyjä voi tehdä mielummin uima-altaan reunalla ku pöydän ääressä :D Tiedän, maistuis varmaan sullekin.
Jotenkin tässä on nyt alkanu hieman todella kotiutua ja tajuta tätä systeemiä kokonaisuutena. Paljon turhaa säätämistä koulun osalta, mutta toisaalta oon kanssa oppinu vähän relaamaan ja ottamaan rennosti. Kaikki tuntuu hoituvan kuitenki omalla painollaan ja omalla ajallaan. Suomessa oon ehkä hieman takakireä koulun suhteen, liian hyvä oppilas, mutta täällä jotenki voi olla hyvä oppilas vähän vähemmälläkin ja no ehkä myös sillä että on hyvää pataa opettajien kanssa. Kaikki opet tuntee mut kyllä nimeltä ja no eihän sitä voi kieltää että varmasti jää valkea naama ja blondi tukka mieleen, ite sanoisin että ihan hyvä vaan.
Noh nytte pitää mennä, hieman Florida Road kutsuu tänään taas, oho oho, ehkä hieman sheikkaan bootya tänään, huomenna oon taas aktiivinen oppilas:p
-elisa
torstai 28. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Täydellinen viikonloppu Paratiisissa
WOW, viime viikonloppu oli aivan ihana, todella rentouttava ja ensimmäinen kosketus Durbanin ulkopuoliseen elämään. Nyt vasta tajusin, että pitää alkaa todellakin matkustaa ympäriinsä viikonloppusin eikä vaan odottaa lomia.
Elikkäs kaikki sai alkunsa torstai-iltapäivällä, ku tytöt kysy että lähenkö reissuun niiden kanssa seuraavana aamuna klo 5.40. No tietty sanoin, että no joo mikä ettei, minne ollaan muuten menossa:p Suunnaksi tuli South-Coast Umzumbe-niminen paikka, jossa majottauduttiin hostellissa rannan tuntumassa. Hostelli oli ihan ku viidakon keskelle rakennettu kylä, treehouse-puumajoineen, uima-altaineen ja allasbaareineen tietysti:p Totally Cool-mesta. Matkassa mukana meitä oli kaiken kaikkiaan 9 ja Durbanista Umzumbeen mentiin tyylikkäästi Greyhound bussilla, joskin jälkikäteen saatiin tietää että se ei todellakaan ole halvin vaihtoehto matkustaa täälläpäin. No oppia ikä kaikki.
Kivasti huomasin ekan bussimatkan jälkeen, että jaahas mun elektron kortti ei toimi, en saa nostettua käteistä, en maksettua mitään kyseisellä kortilla ja tietysti en kanna mukanani älyttömiä kasoja käteistä, koska täällä ei koskaan tiiä koska lähtee tavaraa kävelemään. Jo kolmen vaihtarin puhelimet on kadonnu, joten en kokeile onneani koko omaisuuden kanssa. Lisäksi tietysti olin jättäny toiset pankkikortit samasta syystä residenssiini…No siinä sitten mietin että tosi kiva, eihän mulla oo rahaa edes takastulomatkan verran mukana. Soittelin sitten veljelle Suomeen, koska en muistanu kenenkään muun numeroita ja veli sitten laittoi mulle isin numeron ja isi soitteli mun puolesta pankkiin ja selvitti että ei pitäisi olla mitään häikkää. No ei paljon auttanu, piti vaan toivoa parasta, että yhteys toimisi taas jossain vaiheessa tai sitten että joku mun uusista kavereista haluis maksaa munki osan toistaseks tän hässäkän takia. No mutta en oo kyllä ensimmäinen meistä, jonka kortit tekee väliaikaisen lakon ja aiheuttaa päänvaivaa omistajalleen. Tästä lähin vaan täytyy pitää huolta, että on koko ajan jonku verran varakassaa käteisenä sekä ottaa todellakin myös toi toinen kortti mukaan matkalle varmuuden vuoksi. Mun onneksi kortti siis alkoi vihdoin sunnuntaina toimia, kreivin aikaan kun oli aika maksaa hostelli majoitus ja kertynyt piikki.
Pääsääntösesti viikonloppu meni rannalla makoillessa hankkien sitä täydellistä rusketusta:p Ite tosiaan pelkään aaltoja (joo, tiedän, se on outoa), ja täällä ne oli kyllä suurimmat mitä oon ikinä nähny missään. Ensin meinasin että en kyllä mee ollenkaan tonne mereen, että hukun takuuvarmasti. No koetin onneani, perseelleenhän se meni, kirjaimellisesti. Aalto kaato mut rannassa, olin yltäpäältä hiekassa, pöksyistä olisi voinut lapioida hiekkaa pois, mutta tietysti en siinä keskellä rantaa voinut alkaa mitään puhdistamaan vaan piti suunnistaa toiselle puolelle rantaa altaalle. Kaiken tämän hauskan lisäksi samalla kun kaaduin, venäytin nähtävästi pakaralihakseni. Lievä häpeän taivallus kohti allasta, uimavalvojien ohitse, yltäpäältä hiekassa, pinkki bikinin alaosa roikkuen oudosti aivan kuin olisi kakat housussa linkuttaen perse revähtäneenä. Ihan perus perjantai sanoisinko. Kävely on vielä muutamanki päivän jälkeen hieman tuskaista ja kampuksen tuhannet rappuset ei oikein auta asiaa. Ja älkää edes kysykö miten voi venäyttää takaliston lihakset, nähtävästi sitä voi edesauttaa ensin hullulla aerobic tunnilla, venyttelyn puutteella ja viimeistellä koko paketti tappaja aalloilla.
Nooh mutta muutoin meni vkl aivan ihanasti, ja täyden kunnian voin antaa mun uusille kavereille, ympäri maapalloa kerätylle hullulle joukolle, joka sai mut nauramaan maha kippurassa tiesmille. Jotenki ollaan kyllä selvästi hitsauduttu yhteen tietyn porukan kanssa, jonka kanssa sitte mennään yhessä vapaa-ajalla ja nyt kans reissussa. On täällä muutamia sellasiaki ihmisiä, joiden kanssa en kyllä halua lähteä yhtään minnekään, kun yhteinen lounaskin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Kaikkia ei voi vaan sietää.
Sunnuntaina oli sitten aika palata todellisuuteen ja ikävä kyllä aikatauluista johtuen ei ehitty enää sunnuntai aamuna suunnitellulle vaellukselle joka ois suuntautunu vesiputouksille ja jonnekin kauniiseen luontoon. Mutta aateltiin, että kyseinen paikka ei oo ku 1,5h täältä Durbanista joten voidaan tehdä vaellus myöhemminkin pelkästään ilman yöpymistä. Paluu oli masentava. Jotenki oli tosi vaikea palata tänne kampukselle ja alkaa asennoitua tulevaan kouluviikkoon. Nyt alkaa auttamattomasti elämä taas kulkea viikonlopusta viikonloppuun ilman mitään siinä välissä, koulu menköön omalla painollaan.
Toivottavasti saan tänne ladattua jotain upeita kuvia, joita voi sitte kuolata kaikki kateelliset:p Seuraavaksi pitää varmaan hieman päivittää millanen oli mun eka lakko täällä yliopistolla sekä siitä miten tylytin taksikusia ihan kympillä, kun meinasi huijata jälleen kerran. Tällä hetkellä kuitenkin kärsin hieman punaisesta olemuksesta ja tunteesta että mun naama ja dekoltee on tulessa, lievää palamista eilen ja tänään ja taas kärsitään lopputuloksesta. ihanaa.
-elisa
Elikkäs kaikki sai alkunsa torstai-iltapäivällä, ku tytöt kysy että lähenkö reissuun niiden kanssa seuraavana aamuna klo 5.40. No tietty sanoin, että no joo mikä ettei, minne ollaan muuten menossa:p Suunnaksi tuli South-Coast Umzumbe-niminen paikka, jossa majottauduttiin hostellissa rannan tuntumassa. Hostelli oli ihan ku viidakon keskelle rakennettu kylä, treehouse-puumajoineen, uima-altaineen ja allasbaareineen tietysti:p Totally Cool-mesta. Matkassa mukana meitä oli kaiken kaikkiaan 9 ja Durbanista Umzumbeen mentiin tyylikkäästi Greyhound bussilla, joskin jälkikäteen saatiin tietää että se ei todellakaan ole halvin vaihtoehto matkustaa täälläpäin. No oppia ikä kaikki.
Kivasti huomasin ekan bussimatkan jälkeen, että jaahas mun elektron kortti ei toimi, en saa nostettua käteistä, en maksettua mitään kyseisellä kortilla ja tietysti en kanna mukanani älyttömiä kasoja käteistä, koska täällä ei koskaan tiiä koska lähtee tavaraa kävelemään. Jo kolmen vaihtarin puhelimet on kadonnu, joten en kokeile onneani koko omaisuuden kanssa. Lisäksi tietysti olin jättäny toiset pankkikortit samasta syystä residenssiini…No siinä sitten mietin että tosi kiva, eihän mulla oo rahaa edes takastulomatkan verran mukana. Soittelin sitten veljelle Suomeen, koska en muistanu kenenkään muun numeroita ja veli sitten laittoi mulle isin numeron ja isi soitteli mun puolesta pankkiin ja selvitti että ei pitäisi olla mitään häikkää. No ei paljon auttanu, piti vaan toivoa parasta, että yhteys toimisi taas jossain vaiheessa tai sitten että joku mun uusista kavereista haluis maksaa munki osan toistaseks tän hässäkän takia. No mutta en oo kyllä ensimmäinen meistä, jonka kortit tekee väliaikaisen lakon ja aiheuttaa päänvaivaa omistajalleen. Tästä lähin vaan täytyy pitää huolta, että on koko ajan jonku verran varakassaa käteisenä sekä ottaa todellakin myös toi toinen kortti mukaan matkalle varmuuden vuoksi. Mun onneksi kortti siis alkoi vihdoin sunnuntaina toimia, kreivin aikaan kun oli aika maksaa hostelli majoitus ja kertynyt piikki.
Pääsääntösesti viikonloppu meni rannalla makoillessa hankkien sitä täydellistä rusketusta:p Ite tosiaan pelkään aaltoja (joo, tiedän, se on outoa), ja täällä ne oli kyllä suurimmat mitä oon ikinä nähny missään. Ensin meinasin että en kyllä mee ollenkaan tonne mereen, että hukun takuuvarmasti. No koetin onneani, perseelleenhän se meni, kirjaimellisesti. Aalto kaato mut rannassa, olin yltäpäältä hiekassa, pöksyistä olisi voinut lapioida hiekkaa pois, mutta tietysti en siinä keskellä rantaa voinut alkaa mitään puhdistamaan vaan piti suunnistaa toiselle puolelle rantaa altaalle. Kaiken tämän hauskan lisäksi samalla kun kaaduin, venäytin nähtävästi pakaralihakseni. Lievä häpeän taivallus kohti allasta, uimavalvojien ohitse, yltäpäältä hiekassa, pinkki bikinin alaosa roikkuen oudosti aivan kuin olisi kakat housussa linkuttaen perse revähtäneenä. Ihan perus perjantai sanoisinko. Kävely on vielä muutamanki päivän jälkeen hieman tuskaista ja kampuksen tuhannet rappuset ei oikein auta asiaa. Ja älkää edes kysykö miten voi venäyttää takaliston lihakset, nähtävästi sitä voi edesauttaa ensin hullulla aerobic tunnilla, venyttelyn puutteella ja viimeistellä koko paketti tappaja aalloilla.
Nooh mutta muutoin meni vkl aivan ihanasti, ja täyden kunnian voin antaa mun uusille kavereille, ympäri maapalloa kerätylle hullulle joukolle, joka sai mut nauramaan maha kippurassa tiesmille. Jotenki ollaan kyllä selvästi hitsauduttu yhteen tietyn porukan kanssa, jonka kanssa sitte mennään yhessä vapaa-ajalla ja nyt kans reissussa. On täällä muutamia sellasiaki ihmisiä, joiden kanssa en kyllä halua lähteä yhtään minnekään, kun yhteinen lounaskin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Kaikkia ei voi vaan sietää.
Sunnuntaina oli sitten aika palata todellisuuteen ja ikävä kyllä aikatauluista johtuen ei ehitty enää sunnuntai aamuna suunnitellulle vaellukselle joka ois suuntautunu vesiputouksille ja jonnekin kauniiseen luontoon. Mutta aateltiin, että kyseinen paikka ei oo ku 1,5h täältä Durbanista joten voidaan tehdä vaellus myöhemminkin pelkästään ilman yöpymistä. Paluu oli masentava. Jotenki oli tosi vaikea palata tänne kampukselle ja alkaa asennoitua tulevaan kouluviikkoon. Nyt alkaa auttamattomasti elämä taas kulkea viikonlopusta viikonloppuun ilman mitään siinä välissä, koulu menköön omalla painollaan.
Toivottavasti saan tänne ladattua jotain upeita kuvia, joita voi sitte kuolata kaikki kateelliset:p Seuraavaksi pitää varmaan hieman päivittää millanen oli mun eka lakko täällä yliopistolla sekä siitä miten tylytin taksikusia ihan kympillä, kun meinasi huijata jälleen kerran. Tällä hetkellä kuitenkin kärsin hieman punaisesta olemuksesta ja tunteesta että mun naama ja dekoltee on tulessa, lievää palamista eilen ja tänään ja taas kärsitään lopputuloksesta. ihanaa.
-elisa
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
KUVIA:)
Heippa taas täältä Durbanista! Ajattelin tällä kertaa postailla lähinnä kuvia koska niitä on kertyn jo aika paljon, ja en oo niitä lisäilly sattuneista syistä edes fb:hen niin paljon ku haluisin. Joten Here We Go:p
Rappusia, rappusia,rappusia, tällä kampuksella tuntuu ku aina oisit menossa ylämäkeen tai ylöspäin, ihan sama minne oot menossa ja mistä tulossa:p Jalat ja etenki pohkeet huutaa hoosiannaa iltasin
Minä ja Intian meri:)
Tää on mun residenssistä, vaaleenpunanen vankilamme:)
Captain Morgan rommi + kola:p pitää välillä vähän rentoutuakin
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mun jenkkikaverit Havanna Grill-nimisessä ravintolassa viime perjantaina.Mielettömän hyvää ruokaa, hyvä palvelu ja tietenkin seura kruunas kaiken:)
Huomenna lähtee toinen kouluviikko, läksyjä on alkanu jo kertyä, joskin en oo viel oikein orientoitunu opiskeluun. Tuntuu ku ois aurinkolomalla eikä niinkään oikeesti koulussa :D Eiköhän tässä rytmiin päässä pikkuhiljaa kuitenki
-elisa
Rappusia, rappusia,rappusia, tällä kampuksella tuntuu ku aina oisit menossa ylämäkeen tai ylöspäin, ihan sama minne oot menossa ja mistä tulossa:p Jalat ja etenki pohkeet huutaa hoosiannaa iltasin
Minä ja Intian meri:)
Tää on mun residenssistä, vaaleenpunanen vankilamme:)
Captain Morgan rommi + kola:p pitää välillä vähän rentoutuakin
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mun jenkkikaverit Havanna Grill-nimisessä ravintolassa viime perjantaina.Mielettömän hyvää ruokaa, hyvä palvelu ja tietenkin seura kruunas kaiken:)Huomenna lähtee toinen kouluviikko, läksyjä on alkanu jo kertyä, joskin en oo viel oikein orientoitunu opiskeluun. Tuntuu ku ois aurinkolomalla eikä niinkään oikeesti koulussa :D Eiköhän tässä rytmiin päässä pikkuhiljaa kuitenki
-elisa
torstai 14. helmikuuta 2013
Ensimmäinen Afrikan kouluviikko takana
Tänään on siis ystävän päivä, joten voinen todeta että hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille ihmisille, jotka on tukenu ja kannustanu mua lähtemään tänne ja kokeilemaan jotain uutta. Ymmärrän kyllä, että näinkin kauas kun lähtee niin on melko vaikeaa pitää yhteyttä kavereihin jatkuvasti, saatikka että pystyisi jakamaan kaiken mitä täällä tapahtuu. Mutta kait se vaan niin on, että olipa ystävä iso tai pieni, pyöreä tai soikea, lähellä tai kaukana, on ystävä aina ystävä:)
Ajatella, että oon täällä ollu jo kohta melkein 2 viikkoa, aika on kyllä lentäny älyttömän nopeesti, ihanku just vasta oisin astunu ekaa kertaa Afrikan maalle. Tää toisaalta kanssa herätti meijät, siis mut ja muut vaihtarikaverit, huomaamaan että nyt pitää alottaa tehokas suunnittelu ja listaus mitä halutaan tehdä ja nähdä. Muuten vielä huomataan, että hitto onki jo toukokuu ja suurin osa on lähdössä kotiin kesäkuun puolella. Mä oon sen verran onnekas, että lähen kotiin vasta heinäkuun puolessa välissä joten ehin viel reissata siinä lopussakin kun koulu on jo loppunu.
No Durbanissa riittää kyllä tekemistä ja nähtävää jokuseksikin viikonlopuks mutta tietty halutaan kanssa nähdä muutakin Etelä-Afrikkaa ja lähiseutuja. Jo nyt muutama vaihtari lähti Johannesburgiin ja saksalainen Anna lähti 3 viikoksi kaverinsa kanssa kiertelemään, tulee kuulemma sitten takaisin ja alottaa koulujutut kunhan ehtii. Hmm. en kyllä usko että proffat ihan tohon suostuu kuitenkaan. Ainiin vähän niinku vahingossa ilmottauduin nyt sitte kanssa ranskan tunneille:p hups vaan, ei todellakaan ollu tarkotus ottaa yhtään lisää kursseja, mut sitte menin juttelemaan ranskan open kanssa ja se oli niin mukava ja tajusin yllättävän paljon ekalla tunnilla, että sitte ilmottauduin. Tänään tuli sähköpostiin läksyt, ja voi elämä, melkein kaduttaa jo. Ranskan opeilla ku tuntuu olevan tää käsitys valloillaan, että oppilailla ei oo muuta elämää ku se kieli ja sen opiskelu. Sama homma suomessa. No ittepähän ilmottauduin ja kait se pitäis jo tajuta, että ihan mun omaksi parhaaksihan se on. Jos nää pisteet mitä teen täällä tulee suoraan samanlaisia suomeen ni voin kertoa, että tulee olee muuten opintopisteiden osalta tuottosin vuosi koko yliopistourani aikana. Ja sitä en todellakaan ois oottan tältä vuodelta, tää vuos on kuitenki se ”erilainen vuosi”, jolloin pitää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja koulu tulee siinä sivussa omalla painollaan.
Tässä on mun hieno opiskelijakortti, peitin mun passin numeron tosta, ku se piti näihin kortteihin jostain syystä lätkästä.
Ainiin kävi taas vähän hassusti ton kielen kanssa ku tosiaan nää ihmiset puhuu täällä zulua kotikielenään, vaikka koulussa onneks tunnit on siis enkuks. Yritin kaupassa maksaa hienosti kortilla ja kaupan täti siinä sitten jotain alko höpöttämään mulle, ja en kyllä tajunnu yhtään mitään. Tietysti oletin, että no jos en mitään tajunnu ni varmaan zulua se nyt mulle tässä puhuu. Hienosti vastasin, että ”anteeksi kovin, mutta en puhu afrikaansia”. Täti: ”mutta minähän puhuin englantia sinulle”. Hieman revettiin siinä noiden muiden kanssa ja täti ihan totisena lievästi kyrpiintyneen näkösenä tuijottaa ja toistaa että kortti ei käy vaan pitää maksaa käteisellä. Hmm, ei uskoisi että kovin vaikea lause ymmärtää, mutta pientä kielimuuria selvästi tässä nyt:p Ja sitten vielä hienosti en edes sano, että en puhu zulua vaan afrikaansia, joka ei oo edes sama kieli ku mitä tällä alueella puhutaan. Lievästi nolona poistuin kyllä siitä kassalta.
Jenkkikaverit on sanonut että mulla on tosiaan skandinaavinen aksentti, mutta tosi selkeä kieli,verrattuna esim. saksalaisiin tai belgialaiseen vaihtariin. Puolestaan ranskan taa sope spottasi heti amerikan aksentin ja kysyi että olenko amerikassa paljon oleskellut Suomen lisäksi. Hassua. Toisaalta jenkit on saanu eniten palautetta niiden aksentista, on kuulemma hyvin paksu aksentti, ja ei meinaa paikalliset ymmärtää heitä:p Hyvä olla välimaastossa. Muuten kielen kanssa ei oo ollu oikeestaan mitään sen suurempia ongelmia. Välillä höpötän mitä sattuu ja menee sanat sekasin, mutta kait nuo ovat ihan ymmärtäneet mitä tarkotan. Joillakin tunneilla proffien aksentti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, en ihan kaikkia sanoja tunnista ennenku ne kirjottaa ne taululle tai näyttää dialta. Lievästi lausuvat eri tavalla meihin verrattuna:D Kunhan ei vaan se möngerrys muhun tarttuis, sen jälkeen ei kyllä kukaan enää ymmärrä mua. Ainiin oli aika mielenkiintonen mun Issues in international affairs-kurssin proffa. Converset jalassa, riutunut harmaa t-paita ja etelä-afrikan väreillä ja lipuilla koristellut farkkupöksyt jalassa ilmesty ekalle tunnille ja ei selvästikään tienny mitä siellä ois pitän tehdä:D Hauska proffa kylläkin, mutta saas nähä mitä tosta jää käteen vitsien lisäksi.
Ainiin tänään ostin pikkutuulettimen. Oon ollu yltäpäältä hiessä KOKO AJAN. puol tuntii suihkun jälkeen on hyvä, mut kaikki muu aika on yhtä hien kartoittamaan oleskelua. Paikalliset pukeutuu farkkuihin ja ite en vois edes kuvitella että miten saisin ne kiskottua jalkaan aamulla, saatikka että olisin ne päällä koko päivän. Periaatteessa ulkomaalaiset tunnistaa shortseista ja hikisestä naamasta:D Paikalliset naiset/tytöt pukeutuu aivan älyttömän ihanasti värikkäisiin vaatteisiin, mekkoihin, hameisiin ja farkkuihin, ja näyttävät tulleen suoraan ku jostain kataloogista. Ite siinä vieressä sitte pienenä hikisenä porsaana shortseissa ja topissa, meikittömänä ku meikit ei tartu tähän hikiseen naamaan ollenkaan ja tietysti edelleen erittäin valkoisena verrattuna paikallisiin. Rusketus projekti siis etenee tosi hyvin, mutta paikalliset on lähinnä mustia, ni en varmaan ihan sinne asti yllä koskaan:p Ihmekös tuijottavat ku näytän varmaan siltä, että saatan nääntyä kuumuuteen ihan koska vaan. Hyvin viehättävä näky varmaan. No nyt mun pikkutuuletin saa puhaltaa ympäri vuorokauden niin että pystyn ehkä jopa nukkumaanki, ilman että tarvii uida koko yötä tossa sängyssä.
Huomenna alkaaki sitte viikonloppu taas ja paljon on suunnitelmia:p Niistä sitten taas lisää myöhemmin!
Ajatella, että oon täällä ollu jo kohta melkein 2 viikkoa, aika on kyllä lentäny älyttömän nopeesti, ihanku just vasta oisin astunu ekaa kertaa Afrikan maalle. Tää toisaalta kanssa herätti meijät, siis mut ja muut vaihtarikaverit, huomaamaan että nyt pitää alottaa tehokas suunnittelu ja listaus mitä halutaan tehdä ja nähdä. Muuten vielä huomataan, että hitto onki jo toukokuu ja suurin osa on lähdössä kotiin kesäkuun puolella. Mä oon sen verran onnekas, että lähen kotiin vasta heinäkuun puolessa välissä joten ehin viel reissata siinä lopussakin kun koulu on jo loppunu.
No Durbanissa riittää kyllä tekemistä ja nähtävää jokuseksikin viikonlopuks mutta tietty halutaan kanssa nähdä muutakin Etelä-Afrikkaa ja lähiseutuja. Jo nyt muutama vaihtari lähti Johannesburgiin ja saksalainen Anna lähti 3 viikoksi kaverinsa kanssa kiertelemään, tulee kuulemma sitten takaisin ja alottaa koulujutut kunhan ehtii. Hmm. en kyllä usko että proffat ihan tohon suostuu kuitenkaan. Ainiin vähän niinku vahingossa ilmottauduin nyt sitte kanssa ranskan tunneille:p hups vaan, ei todellakaan ollu tarkotus ottaa yhtään lisää kursseja, mut sitte menin juttelemaan ranskan open kanssa ja se oli niin mukava ja tajusin yllättävän paljon ekalla tunnilla, että sitte ilmottauduin. Tänään tuli sähköpostiin läksyt, ja voi elämä, melkein kaduttaa jo. Ranskan opeilla ku tuntuu olevan tää käsitys valloillaan, että oppilailla ei oo muuta elämää ku se kieli ja sen opiskelu. Sama homma suomessa. No ittepähän ilmottauduin ja kait se pitäis jo tajuta, että ihan mun omaksi parhaaksihan se on. Jos nää pisteet mitä teen täällä tulee suoraan samanlaisia suomeen ni voin kertoa, että tulee olee muuten opintopisteiden osalta tuottosin vuosi koko yliopistourani aikana. Ja sitä en todellakaan ois oottan tältä vuodelta, tää vuos on kuitenki se ”erilainen vuosi”, jolloin pitää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja koulu tulee siinä sivussa omalla painollaan.
Tässä on mun hieno opiskelijakortti, peitin mun passin numeron tosta, ku se piti näihin kortteihin jostain syystä lätkästä.
Ainiin kävi taas vähän hassusti ton kielen kanssa ku tosiaan nää ihmiset puhuu täällä zulua kotikielenään, vaikka koulussa onneks tunnit on siis enkuks. Yritin kaupassa maksaa hienosti kortilla ja kaupan täti siinä sitten jotain alko höpöttämään mulle, ja en kyllä tajunnu yhtään mitään. Tietysti oletin, että no jos en mitään tajunnu ni varmaan zulua se nyt mulle tässä puhuu. Hienosti vastasin, että ”anteeksi kovin, mutta en puhu afrikaansia”. Täti: ”mutta minähän puhuin englantia sinulle”. Hieman revettiin siinä noiden muiden kanssa ja täti ihan totisena lievästi kyrpiintyneen näkösenä tuijottaa ja toistaa että kortti ei käy vaan pitää maksaa käteisellä. Hmm, ei uskoisi että kovin vaikea lause ymmärtää, mutta pientä kielimuuria selvästi tässä nyt:p Ja sitten vielä hienosti en edes sano, että en puhu zulua vaan afrikaansia, joka ei oo edes sama kieli ku mitä tällä alueella puhutaan. Lievästi nolona poistuin kyllä siitä kassalta.
Jenkkikaverit on sanonut että mulla on tosiaan skandinaavinen aksentti, mutta tosi selkeä kieli,verrattuna esim. saksalaisiin tai belgialaiseen vaihtariin. Puolestaan ranskan taa sope spottasi heti amerikan aksentin ja kysyi että olenko amerikassa paljon oleskellut Suomen lisäksi. Hassua. Toisaalta jenkit on saanu eniten palautetta niiden aksentista, on kuulemma hyvin paksu aksentti, ja ei meinaa paikalliset ymmärtää heitä:p Hyvä olla välimaastossa. Muuten kielen kanssa ei oo ollu oikeestaan mitään sen suurempia ongelmia. Välillä höpötän mitä sattuu ja menee sanat sekasin, mutta kait nuo ovat ihan ymmärtäneet mitä tarkotan. Joillakin tunneilla proffien aksentti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, en ihan kaikkia sanoja tunnista ennenku ne kirjottaa ne taululle tai näyttää dialta. Lievästi lausuvat eri tavalla meihin verrattuna:D Kunhan ei vaan se möngerrys muhun tarttuis, sen jälkeen ei kyllä kukaan enää ymmärrä mua. Ainiin oli aika mielenkiintonen mun Issues in international affairs-kurssin proffa. Converset jalassa, riutunut harmaa t-paita ja etelä-afrikan väreillä ja lipuilla koristellut farkkupöksyt jalassa ilmesty ekalle tunnille ja ei selvästikään tienny mitä siellä ois pitän tehdä:D Hauska proffa kylläkin, mutta saas nähä mitä tosta jää käteen vitsien lisäksi.
Ainiin tänään ostin pikkutuulettimen. Oon ollu yltäpäältä hiessä KOKO AJAN. puol tuntii suihkun jälkeen on hyvä, mut kaikki muu aika on yhtä hien kartoittamaan oleskelua. Paikalliset pukeutuu farkkuihin ja ite en vois edes kuvitella että miten saisin ne kiskottua jalkaan aamulla, saatikka että olisin ne päällä koko päivän. Periaatteessa ulkomaalaiset tunnistaa shortseista ja hikisestä naamasta:D Paikalliset naiset/tytöt pukeutuu aivan älyttömän ihanasti värikkäisiin vaatteisiin, mekkoihin, hameisiin ja farkkuihin, ja näyttävät tulleen suoraan ku jostain kataloogista. Ite siinä vieressä sitte pienenä hikisenä porsaana shortseissa ja topissa, meikittömänä ku meikit ei tartu tähän hikiseen naamaan ollenkaan ja tietysti edelleen erittäin valkoisena verrattuna paikallisiin. Rusketus projekti siis etenee tosi hyvin, mutta paikalliset on lähinnä mustia, ni en varmaan ihan sinne asti yllä koskaan:p Ihmekös tuijottavat ku näytän varmaan siltä, että saatan nääntyä kuumuuteen ihan koska vaan. Hyvin viehättävä näky varmaan. No nyt mun pikkutuuletin saa puhaltaa ympäri vuorokauden niin että pystyn ehkä jopa nukkumaanki, ilman että tarvii uida koko yötä tossa sängyssä.
Huomenna alkaaki sitte viikonloppu taas ja paljon on suunnitelmia:p Niistä sitten taas lisää myöhemmin!
tiistai 12. helmikuuta 2013
Eka koulupäivä
Mulla oli tosi kiva päivä tänään koulussa, ihan yllätyin kuinka hyvin ainakin tähän mennessä noi mun lennosta valitsemat kurssit sopii mulle. Jotenki tuntu ku oisin vihdoin löytäny sen oman kiinnostuksen kohteen: Political Sciense eli poliittinen tiede. Noh eihän siihen mennykään ku melkein kolme vuotta yliopistossa opiskellen jotain vähän sinnepäin olevaa. Sitten myös lähetin koti yliopistolle emailia, että nyt kävi näin ja sieltä tuli suurin piirtein vastauksena että ”käy ihan hyvin kunhan nyt jotain siellä opiskelet ja pidät hauskaa, kokemus on tärkein”:p Tämä selvä, näin tehdään sitten.
Molempien luentojen proffat olivat todella mukavia, kun kävin esittäytymässä luentojen jälkeen ja kyselemässä, että josko haittaa jos silloin tällöin skippaan joitakin tunteja, kun haluan todella matkustella tänä aikana muuallakin. Ei kuulemma haittaa ja oikeastaan rohkaisevat vaihtareita matkustelemaan kun kerran tänne asti ovat tulleet, pitää vain laittaa emailia etukäteen ja tenttejä ei mielellään saisi jättää väliin. Ensimmäisellä luennolla käytiin läpi ketä on mistäkin päin eksynyt tunnille, olin ainut valkoinen ja ainut joka on Afrikan ulkopuolelta. Aika hassua:p Sitten jopa vastasin muutamaan kysymykseen ja osasin vielä ihan oikeinkin, ihan kääntyi osa oppilaista kattomaan mua päin:D Hämmästytän itseänikin välillä.
Vaatimaton koulurakennukseni:p
Huomenna on vielä kolmannen kurssin ensimmäinen luento edessä, mutta ihan hyvältä ainakin tähän mennessä tuntuu. Molemmilla kursseilla pitää tehdä 15 sivun essee, ryhmätyö, kurssitentti ja virallinen tentti lopussa. Toisen kurssin esseestä jo hieman kyselin, että voinko kenties kääntää oman aiemmin tekemäni esseen kun se osuisi melko hyvin aihealueeseen. Käy kuulemma todella hyvin ja proffa sanoi, että oikeastaan mukava kuulla/saada essee Euroopan Unionin aihealueesta, hieman eri kuin paikallisten. Pieni käännöstyö siis edessä tässä jossain vaiheessa, mutta sinäänsä helpompi juttu kuin kokonaan uuden esseen kirjoitus.
Koulun kirjasto rakennus
Sitten kävin vielä keräämässä uudelleen allekirjotuksia erinäisiin papereihin, kun haluan perua yhden kurssin ja vaihtaa toiseen. Käytiin Caitlinin kanssa ensin tulostamassa tietokoneluokassa kyseisiä papereita. Tietokoneluokat on ku villi viidakko, jossa nopeet syö hitaat ja kohteliaat vaihtarit odottaa vuoroaan Hyvin Kauan. Kuinka typerää voi olla että ensin perjantaina rekisteröidyt jollekin kurssille, haet nimmarin kovalla työllä ja maanantaina selviää, että kyseinen kurssi on ihan toisella kampuksella. Kysynpä vaan että minkä ihmeen takia se proffa allekirjotti mun paperin tolta kohdin. Naureskeli varmaan hihaansa, että ”hähää, saavat sitten hoitaa paperirumbaa ensi viikolla kun rustaan tämän nimmarin tähän vaikka tää kurssi on hornan kuusessa”. Mikäli kursseja ei peru tietyn ajan puitteissa ni joko minä tai yliopisto tulee maksamaan ne, vaikka en jalallanikaan astuisi koko luennolle. Meillä kun vaan jättää menemättä ni se on sillä selvä, turhaa rustailla papereita toisensa perään. En vielä ehtiny palauttaa tota muutospaperia, kun jonot oli taas päätä huimaavat. Keskiviikkona käyn kanssa vielä tarkastamassa yhen ranskan kurssin, että otanko sitä vai en ja sitte vasta palautan ton lappusen. Pitää varmaan juosta heti aamusta tonne jonottamaan. Se vaan kun noista toimistoista ei koskaan tiiä monelta ne aukee, jos siinä lukee että 8.30 ni voisin veikata klo10 on ehkä joku paikalla, jos oot onnekas. Pitää varata eväät mukaan.
Huomenna yritän kanssa löytää kuntosalin ja päästä kattomaan millanen se on, kuulemma vanha , joten jos se on ihan kamala ni en kyllä ala sellasesta maksamaan käyttömaksua. Sukellus kerhosta oon kans haaveillu, pitää kans kattoa koska se nyt on sitte tarjolla. Surffikurssia mietin kanssa, mutta viime lauantaina ku oltiin rannalla ni totesin että pelkään niin paljon aaltoja, että en taida kyetä surfaamaan. Jenkki Paul-surfari sano että no ne aallothan on sun ystäviä. No en kyllä sanois niin, kun ne vaan lämähtää päin näköä ja meinaat hukkua ja nielaset litran suolavettä kerralla suoraan keuhkoihin. En ymmärrä kyseistä ystävyyssuhdetta:DD
Kuinka yhdistää safari ja formal pukeutuminen:p
Molempien luentojen proffat olivat todella mukavia, kun kävin esittäytymässä luentojen jälkeen ja kyselemässä, että josko haittaa jos silloin tällöin skippaan joitakin tunteja, kun haluan todella matkustella tänä aikana muuallakin. Ei kuulemma haittaa ja oikeastaan rohkaisevat vaihtareita matkustelemaan kun kerran tänne asti ovat tulleet, pitää vain laittaa emailia etukäteen ja tenttejä ei mielellään saisi jättää väliin. Ensimmäisellä luennolla käytiin läpi ketä on mistäkin päin eksynyt tunnille, olin ainut valkoinen ja ainut joka on Afrikan ulkopuolelta. Aika hassua:p Sitten jopa vastasin muutamaan kysymykseen ja osasin vielä ihan oikeinkin, ihan kääntyi osa oppilaista kattomaan mua päin:D Hämmästytän itseänikin välillä.
Huomenna on vielä kolmannen kurssin ensimmäinen luento edessä, mutta ihan hyvältä ainakin tähän mennessä tuntuu. Molemmilla kursseilla pitää tehdä 15 sivun essee, ryhmätyö, kurssitentti ja virallinen tentti lopussa. Toisen kurssin esseestä jo hieman kyselin, että voinko kenties kääntää oman aiemmin tekemäni esseen kun se osuisi melko hyvin aihealueeseen. Käy kuulemma todella hyvin ja proffa sanoi, että oikeastaan mukava kuulla/saada essee Euroopan Unionin aihealueesta, hieman eri kuin paikallisten. Pieni käännöstyö siis edessä tässä jossain vaiheessa, mutta sinäänsä helpompi juttu kuin kokonaan uuden esseen kirjoitus.
Sitten kävin vielä keräämässä uudelleen allekirjotuksia erinäisiin papereihin, kun haluan perua yhden kurssin ja vaihtaa toiseen. Käytiin Caitlinin kanssa ensin tulostamassa tietokoneluokassa kyseisiä papereita. Tietokoneluokat on ku villi viidakko, jossa nopeet syö hitaat ja kohteliaat vaihtarit odottaa vuoroaan Hyvin Kauan. Kuinka typerää voi olla että ensin perjantaina rekisteröidyt jollekin kurssille, haet nimmarin kovalla työllä ja maanantaina selviää, että kyseinen kurssi on ihan toisella kampuksella. Kysynpä vaan että minkä ihmeen takia se proffa allekirjotti mun paperin tolta kohdin. Naureskeli varmaan hihaansa, että ”hähää, saavat sitten hoitaa paperirumbaa ensi viikolla kun rustaan tämän nimmarin tähän vaikka tää kurssi on hornan kuusessa”. Mikäli kursseja ei peru tietyn ajan puitteissa ni joko minä tai yliopisto tulee maksamaan ne, vaikka en jalallanikaan astuisi koko luennolle. Meillä kun vaan jättää menemättä ni se on sillä selvä, turhaa rustailla papereita toisensa perään. En vielä ehtiny palauttaa tota muutospaperia, kun jonot oli taas päätä huimaavat. Keskiviikkona käyn kanssa vielä tarkastamassa yhen ranskan kurssin, että otanko sitä vai en ja sitte vasta palautan ton lappusen. Pitää varmaan juosta heti aamusta tonne jonottamaan. Se vaan kun noista toimistoista ei koskaan tiiä monelta ne aukee, jos siinä lukee että 8.30 ni voisin veikata klo10 on ehkä joku paikalla, jos oot onnekas. Pitää varata eväät mukaan.
Huomenna yritän kanssa löytää kuntosalin ja päästä kattomaan millanen se on, kuulemma vanha , joten jos se on ihan kamala ni en kyllä ala sellasesta maksamaan käyttömaksua. Sukellus kerhosta oon kans haaveillu, pitää kans kattoa koska se nyt on sitte tarjolla. Surffikurssia mietin kanssa, mutta viime lauantaina ku oltiin rannalla ni totesin että pelkään niin paljon aaltoja, että en taida kyetä surfaamaan. Jenkki Paul-surfari sano että no ne aallothan on sun ystäviä. No en kyllä sanois niin, kun ne vaan lämähtää päin näköä ja meinaat hukkua ja nielaset litran suolavettä kerralla suoraan keuhkoihin. En ymmärrä kyseistä ystävyyssuhdetta:DD
maanantai 11. helmikuuta 2013
Äärimmäinen turhautumisen multihuipentuma= yliopistoon rekisteröityminen
Noh otsikko kertonee melko paljon siitä millasia viimeset pari päivää on ollu. Voi elämä tätä systeemiä, tuun kyl antaa tästä melko tehokasta palautetta jossain vaiheessa ku kysyvät kuitenkin että miten on toiminu käytännön jutut. Nyt ku vertaan meijän vaihtareihin, niin kyllä ne saa kaiken lautasella valmiina tarjoiltuna verrattuna tähän byrokratian riemuvoittoon.
Päivä alko klo9 aamulla tutulla kaavalla, ootellaan puolisen tuntia enneku alkaa tapahtua yhtään mitään. Sne ja Ali on meijän vähän niinku vaihtarituutoreita joten he sitten alkoivat jakamaan rekisteröitymislomakkeita ja muita paperilappusia ja tietenkään niitä ei ollu kaikille tarpeeksi ja osalta puuttu kokonaan kaikki lomakkeet. Valmiiksi täytetyissä lomakkeissa kivasti luki, että mun kotikieli on hollanti (dutch) :DD Noh pitänee alkaa harjottelemaan, laittavat varmaan jonku loppukokeen tästä mulle tai jotain. No muutama jenkki oli kans lomakkeiden mukaan opiskellu Euroopassa ja oli saksalaisia kansalaisuudeltaan.
No ensimmäiseksi tuli tosiaan korjata kaikki tuhannet virheet, seuraavaksi piti listata omat kurssit mitä aikoo ottaa ja tarkistaa lehtisestä että onko niitä varmasti tarjolla tällä kevätlukukaudella. Mun kursseista ¾ oli jonneki hävinny tai siirretty kokonaan syksylle. Olin tässä vaiheessa että jaahas, mitäköhän nyt sitte pitäis tehä, kuitenki jotain opintopisteitä pitäis keräillä. Jätin sitte yhen oikeustieteellisen kurssin ja listasin muita vaihtoehtoja varmuuden vuoks ja ajattelin että kysyn sitte tarkemmin kunhan pääsen kerämään nimikirjotuksia proffilta. Kierrettiin tosiaan papereiden kanssa ympäri kampusta ettimässä proffien nimmareita näihin meijän papereihin, toisilla meni helposti ja toisilla taas ei. Kuuluin tohon jälkimmäiseen, sillä ku oli mun vuoro lähtä oikeustieteellisen laitokselle keräämään nimmareita ni oltiin täysin eksyksissä meijän ryhmän tuutorin kanssa ja kukaan koko laitoksella ei tuntunu tietävän yhtään mitään mistään. Yks kirjaston täti hieman ärähti mull, että ei kuulemma tykkää mun asenteesta ja miten esitin asiani, noh saatoin kenties hieman suorasukaisesti sanoa muutaman valitun sanan tosta systeemistä, mutta ei kyllä silti sen olisi tarvinnut alkaa ärhentelemään siinä. Jos kerran työtehtävä on auttaa opiskelijoita, ni kenties kannattaisi tehdä työnsä niin ei tulisi negatiivista palautetta. Sanonpahan vaan.
Noh sitten löysin huoneen jossa allekirjotuksia jaettiin, ja totesin että mikäli en aio jonottaa myös seuraavaa viikkoa pikkuisessa huoneessa että saisin allekirjotukset ja sitten vielä toisessa jonossa rekisteröitymässä, niin parempi vaan tehdä täyskäännös. Jätin sitten kaikki oikeustieteelliset kurssit valitsematta ja päätin ottaa poliittiselta osastolta kansainvälisten suhteiden kursseja tilalle. Lyhyemmät jonot ja mielenkiintosemmat aiheet voitti nyt tän erän. Saa nähä sitten mitä kotiyliopisto tykkää tästä suunnan muutoksesta, mutta harmillisesti kun minulla ei ollut internet yhteyttä käytettävissä valintoja tehtäessä, niin en voinut kysyä. Hups vaan. Noh onneksi meillä on melko vapaata muutenkin noiden kurssien kanssa ollut, toisinkuin saksalaisella oikeusopiskelijalla, joka jonotti allekirjotuksia rapiat 4h, jonka jälkeen proffa lähti kotiin ja sanoi että tulkaa huomenna uudestaan. En tiedä monta päivää meni opiskelijakortin saamiseen tältä tytöltä loppujen lopuksi. Että hieman mun sisäinen oikeustieteilijä tässä nyt koki identiteetin kadotuksen, mutta toisaalta noi poliittisen osaston kurssit saattaa lopulta olla jopa hyödyllisempiä mulle tulevaisuuden kannalta kun ihan perus oikeustieteelliset kurssit, joita oli tarjolla täällä tälle keväälle. Turha käydä samoja peruskursseja täällä jotka kävin joensuussa jo ekana vuonna…
Allekirjotusten jälkeen vietiin paperit jonnekin kellarikerrokseen, jossa ne repäs pikkusen kulman papereista ja lätkäsi leiman siihen. Seuraavaksi lähdettiin sitten ottamaan kuvia opiskelijakortteja varten. No tässä vaiheessa mä ja jenkki Dylan jäätiin rannalle, koska meitä ei kuulemma löytynyt systeemistä. Kivasti kiilteli toisten opiskelijakortit, me lähtiin takas kellariin toiselle puolelle kampusta selvittämään minne me kadottiin matkalla. Piti kuulemma oottaa vielä jonkin aikaa että ehtivät listata meidät systeemiin, jaahas, no syötiin vähän lounasta tässä välissä ja sitten etuiltiin erittäin suorasukaisesti kuvausjonossa vedoten siihen että kuvaaja mukamas oli sanonut että voidaan tulla suoraan takas. höpöhöpö, ei se mitään ollu sanonu mutta siinä vaiheessa ei todellakaan enää vastalauseita kuunneltu, vaan rynnittiin Dylanin kanssa suoraan kuvattavaksi. Onneksi Dylan on iso musta mies, joten mä menin kiltisti vaan perässä ku se raivas meille tietä:DD
Kovin tuli kaunis kuva ja vihdoinkin noin 5h jälkeen opiskelijakorttini oli vihdoin kädessäni. No tietysti heti lähdin hakemaan kannettavaa tietokonettani, sillä atk-tyyppien pitää tehdä jotain koneille jotta ne toimivat näiden nettisysteemissä. Todettiin muiden vaihtareiden kanssa että nyt ei oo kyllä meidän koneissa vika vaan tässä systeemissä kun mikään ei toimi. Tietenkään se atk-tyyppi ei osannut mitään koneelle tehdä vaikka kuinka käänsin tietokone termistöä suomesta englanniksi sille. Melkein tuntui kuin ite olisin osannu enemmän ku se, ja mä oon sentäs ihan nollatason tietokonetietäjä. Sanovat että tuu vaan takas vaikka maanantaina että sitten oot varmaan jo systeemissä sisällä ni katotaan uudestaan. Melkein itkin tässä vaiheessa, olin ihan loppu koko rumbasta ja sitte se mitä olin odottan kaikkein eniten- nettiyhteys- ei vieläkään onnistunu.
Perjantai iltana sitten mentiin hieman rentoutumaan ja nollaamaan tämä rankka päivä. Paikallisessa pubissa jotkut miehet yritti hipelöidä mun hiuksia, kovin olen kuulemma kaunis ja vaaleat hiukset hohtavat hienosti. Tämä selvä, mutta älkää koskeko mun hiuksiin kuitenkaan, kiitos:p Oon pyrkiny pitämään hyvin tehokkaasti etäisyyttä kaiken maailman miekkosiin täällä vaikka melko paljon kyllä tuijottavat kaikkialla. Ihan kaveripohjalta voin jutella, mutta sen enempää ei kyllä tarvi tulla lähemmäs, hieman kuitenkin takaraivossa on varotukset siitä mitä voi käydä jos ei muista missä päin nyt ollaan.
Loppuviikonloppu meni ihan mukavasti, rannalla kävin polttamassa itteni, aallot oli liian isoja mulle joten tyydyin vaan pysymään pikkulasten kanssa matalassa vedessä:p Tuli ajeltua paikallisilla bussiautoilla kaupungissa, oma seikkailunsa sekin systeemi:p Sitten sunnuntaina otettiin melko rennosti aamupäivä ja sitten iltapäivällä käytiin suurimmassa ostoskeskuksessa kiertelemässä mutta kivasti taksikuski vedätti meitä ja väitti että Gateway on auki 9 asti kun se meni kiinni jo 6, niin että ei ehditty oikeastaan shoppailla ja kierrellä kuin muutama tunti.
Tänää alkaa luennot, vähän jännittää että miten menee eka koulupäivä ja löydänkö edes oikean luokan.Nii ja tosiaan täysin uusi aihealue mulle toi poliittinen tiede:p
-elisa
Päivä alko klo9 aamulla tutulla kaavalla, ootellaan puolisen tuntia enneku alkaa tapahtua yhtään mitään. Sne ja Ali on meijän vähän niinku vaihtarituutoreita joten he sitten alkoivat jakamaan rekisteröitymislomakkeita ja muita paperilappusia ja tietenkään niitä ei ollu kaikille tarpeeksi ja osalta puuttu kokonaan kaikki lomakkeet. Valmiiksi täytetyissä lomakkeissa kivasti luki, että mun kotikieli on hollanti (dutch) :DD Noh pitänee alkaa harjottelemaan, laittavat varmaan jonku loppukokeen tästä mulle tai jotain. No muutama jenkki oli kans lomakkeiden mukaan opiskellu Euroopassa ja oli saksalaisia kansalaisuudeltaan.
No ensimmäiseksi tuli tosiaan korjata kaikki tuhannet virheet, seuraavaksi piti listata omat kurssit mitä aikoo ottaa ja tarkistaa lehtisestä että onko niitä varmasti tarjolla tällä kevätlukukaudella. Mun kursseista ¾ oli jonneki hävinny tai siirretty kokonaan syksylle. Olin tässä vaiheessa että jaahas, mitäköhän nyt sitte pitäis tehä, kuitenki jotain opintopisteitä pitäis keräillä. Jätin sitte yhen oikeustieteellisen kurssin ja listasin muita vaihtoehtoja varmuuden vuoks ja ajattelin että kysyn sitte tarkemmin kunhan pääsen kerämään nimikirjotuksia proffilta. Kierrettiin tosiaan papereiden kanssa ympäri kampusta ettimässä proffien nimmareita näihin meijän papereihin, toisilla meni helposti ja toisilla taas ei. Kuuluin tohon jälkimmäiseen, sillä ku oli mun vuoro lähtä oikeustieteellisen laitokselle keräämään nimmareita ni oltiin täysin eksyksissä meijän ryhmän tuutorin kanssa ja kukaan koko laitoksella ei tuntunu tietävän yhtään mitään mistään. Yks kirjaston täti hieman ärähti mull, että ei kuulemma tykkää mun asenteesta ja miten esitin asiani, noh saatoin kenties hieman suorasukaisesti sanoa muutaman valitun sanan tosta systeemistä, mutta ei kyllä silti sen olisi tarvinnut alkaa ärhentelemään siinä. Jos kerran työtehtävä on auttaa opiskelijoita, ni kenties kannattaisi tehdä työnsä niin ei tulisi negatiivista palautetta. Sanonpahan vaan.
Noh sitten löysin huoneen jossa allekirjotuksia jaettiin, ja totesin että mikäli en aio jonottaa myös seuraavaa viikkoa pikkuisessa huoneessa että saisin allekirjotukset ja sitten vielä toisessa jonossa rekisteröitymässä, niin parempi vaan tehdä täyskäännös. Jätin sitten kaikki oikeustieteelliset kurssit valitsematta ja päätin ottaa poliittiselta osastolta kansainvälisten suhteiden kursseja tilalle. Lyhyemmät jonot ja mielenkiintosemmat aiheet voitti nyt tän erän. Saa nähä sitten mitä kotiyliopisto tykkää tästä suunnan muutoksesta, mutta harmillisesti kun minulla ei ollut internet yhteyttä käytettävissä valintoja tehtäessä, niin en voinut kysyä. Hups vaan. Noh onneksi meillä on melko vapaata muutenkin noiden kurssien kanssa ollut, toisinkuin saksalaisella oikeusopiskelijalla, joka jonotti allekirjotuksia rapiat 4h, jonka jälkeen proffa lähti kotiin ja sanoi että tulkaa huomenna uudestaan. En tiedä monta päivää meni opiskelijakortin saamiseen tältä tytöltä loppujen lopuksi. Että hieman mun sisäinen oikeustieteilijä tässä nyt koki identiteetin kadotuksen, mutta toisaalta noi poliittisen osaston kurssit saattaa lopulta olla jopa hyödyllisempiä mulle tulevaisuuden kannalta kun ihan perus oikeustieteelliset kurssit, joita oli tarjolla täällä tälle keväälle. Turha käydä samoja peruskursseja täällä jotka kävin joensuussa jo ekana vuonna…
Allekirjotusten jälkeen vietiin paperit jonnekin kellarikerrokseen, jossa ne repäs pikkusen kulman papereista ja lätkäsi leiman siihen. Seuraavaksi lähdettiin sitten ottamaan kuvia opiskelijakortteja varten. No tässä vaiheessa mä ja jenkki Dylan jäätiin rannalle, koska meitä ei kuulemma löytynyt systeemistä. Kivasti kiilteli toisten opiskelijakortit, me lähtiin takas kellariin toiselle puolelle kampusta selvittämään minne me kadottiin matkalla. Piti kuulemma oottaa vielä jonkin aikaa että ehtivät listata meidät systeemiin, jaahas, no syötiin vähän lounasta tässä välissä ja sitten etuiltiin erittäin suorasukaisesti kuvausjonossa vedoten siihen että kuvaaja mukamas oli sanonut että voidaan tulla suoraan takas. höpöhöpö, ei se mitään ollu sanonu mutta siinä vaiheessa ei todellakaan enää vastalauseita kuunneltu, vaan rynnittiin Dylanin kanssa suoraan kuvattavaksi. Onneksi Dylan on iso musta mies, joten mä menin kiltisti vaan perässä ku se raivas meille tietä:DD
Kovin tuli kaunis kuva ja vihdoinkin noin 5h jälkeen opiskelijakorttini oli vihdoin kädessäni. No tietysti heti lähdin hakemaan kannettavaa tietokonettani, sillä atk-tyyppien pitää tehdä jotain koneille jotta ne toimivat näiden nettisysteemissä. Todettiin muiden vaihtareiden kanssa että nyt ei oo kyllä meidän koneissa vika vaan tässä systeemissä kun mikään ei toimi. Tietenkään se atk-tyyppi ei osannut mitään koneelle tehdä vaikka kuinka käänsin tietokone termistöä suomesta englanniksi sille. Melkein tuntui kuin ite olisin osannu enemmän ku se, ja mä oon sentäs ihan nollatason tietokonetietäjä. Sanovat että tuu vaan takas vaikka maanantaina että sitten oot varmaan jo systeemissä sisällä ni katotaan uudestaan. Melkein itkin tässä vaiheessa, olin ihan loppu koko rumbasta ja sitte se mitä olin odottan kaikkein eniten- nettiyhteys- ei vieläkään onnistunu.
Perjantai iltana sitten mentiin hieman rentoutumaan ja nollaamaan tämä rankka päivä. Paikallisessa pubissa jotkut miehet yritti hipelöidä mun hiuksia, kovin olen kuulemma kaunis ja vaaleat hiukset hohtavat hienosti. Tämä selvä, mutta älkää koskeko mun hiuksiin kuitenkaan, kiitos:p Oon pyrkiny pitämään hyvin tehokkaasti etäisyyttä kaiken maailman miekkosiin täällä vaikka melko paljon kyllä tuijottavat kaikkialla. Ihan kaveripohjalta voin jutella, mutta sen enempää ei kyllä tarvi tulla lähemmäs, hieman kuitenkin takaraivossa on varotukset siitä mitä voi käydä jos ei muista missä päin nyt ollaan.
Loppuviikonloppu meni ihan mukavasti, rannalla kävin polttamassa itteni, aallot oli liian isoja mulle joten tyydyin vaan pysymään pikkulasten kanssa matalassa vedessä:p Tuli ajeltua paikallisilla bussiautoilla kaupungissa, oma seikkailunsa sekin systeemi:p Sitten sunnuntaina otettiin melko rennosti aamupäivä ja sitten iltapäivällä käytiin suurimmassa ostoskeskuksessa kiertelemässä mutta kivasti taksikuski vedätti meitä ja väitti että Gateway on auki 9 asti kun se meni kiinni jo 6, niin että ei ehditty oikeastaan shoppailla ja kierrellä kuin muutama tunti.
Tänää alkaa luennot, vähän jännittää että miten menee eka koulupäivä ja löydänkö edes oikean luokan.Nii ja tosiaan täysin uusi aihealue mulle toi poliittinen tiede:p
-elisa
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
T.I.A
T.I.A.
Eli This is Africa. Tällä ajatusmallilla on nyt sitten hoitunu nää muutamat viime päivät. Kaikkialle jonotetaan hakemaan yhtä lappusta jonka voit viedä toiseen toimistoon hakemaan leiman tms. niin, että pääset jonottamaan takas siihen ensimmäiseen toimistoon. Sitte selviikin jossain vaiheessa että jos sulla on jo puhelimen sim-kortti ja et aio avata paikallista pankkitiliä ni et sitä lappua edes mihinkään tarvinnu. Innolla ootan perjantain rekisteröintiä, pitää kuulemma alkaa metsästämään proffilta allekirjotuksia kaikista kursseista erikseen joille aiot osallistua. Saa nähä riittääkö perjantai pelkästään tähän operaatioon. En ees tiedä missä mun laitos on ja ihanku niiden proffien luo vois noin vaan talsia. varmaan ois joku varaus pitäny olla tjn. saas nähä.
Keskiviikkona oli tosiaan luvassa shoppailupäivä ja kivasti odotettiin kv-toimiston edessä jo tasan klo9.00 niinku lapussa luki, odotettiin ja odotettiin.. Suurinpiirtein reilua tuntia myöhemmin saatiin tietää että bussi ei pääsekään tulemaan ennen klo12, joten tulkaa silloin uudestaan. No harhailtiin sitten kampuksella ja päädyttiin pienen vaihtarijoukon kanssa toisen kv-koordinaattorin toimistoon kyselemään vähän infoa, ja annoin siinä sitten hieman palautetta tästä että meijät on ihan jätetty oman onnen nojaan, ei mitään tietoa mistään ja sitte ovat vielä kieltäneet meiltä internet yhteydetki. Hieman siinä liiottelin, että varmaan aika monen kotona ollaan jo melko hermona kun ei ole kuulunut mitään kohta viikkoon siitä ku ekat meistä on saapunu tänne. Täti kovasti yritti siinä selitellä, että kun meille on aikataulu, jota pitää seurata jne. No pitäköön vaan aikataulunsa, se ei selvästikään ei toimi tai tue meitä mitenkään. Toisilla meistä oli vaan vähän käteistä mukana ja tarkotuksena oli aukasta paikallinen pankkitili heti ekoina päivinä johon siirtää rahat sitten kotitililtä, niin että jos kortti varastetaan ni ei mee koko omaisuus ja säästöt samalla. Ymmärrän kyllä tilanteen niiden osalta joilla noin on ja kiva siinä sitten ootella opiskelijakortin saamista ainaki viikon verran, että saat tilin avattua.
No täti ymmärsi yskän onneksi ja päästi meijän pikku porukan sitten yhteen tyhjään toimistoon koneelle lähettämään sähköpostia koteihin. Facebook yms. oli kylläkin blogattu ja sinne kuulemma muutenki saattaa päässä sitten vasta klo19 jälkeen. Kivasti olivat sitten lähettäneet meille jotain infojuttuja sähköpostiin nyt sen jälkeen ku oltiin tänne saavuttu. Hmm, kenties pieni ongelma tässä jos ei ole internettiin pääsyä kellään meistä. Lähetettiin kaikki muutamat emailit kotiin, mut ei siinä oikein tienny mitä kirjottaa ku ei ollu paljon aikaa. Oma email meni suunnilleen, että ; ”Oon elossa ja perillä, hyvät ilmat, vähän oon palanu, hirveetä säätöä kaikki ja ei ollenkaan apua, ei internet yhteyttä ennen perjantaita. Oon nähny jo apinoita ja saanu uusia kavereita muista vaihtareista. Eiköhän tää tästä”. Eli suoraan sanottuna, hyvin selvä ja selkokielinen kertoen kaiken tarpeellisen:DD On vaan niin paljon juttuja mitä pitäis kertoa, että ei siinä ajassa ehtin paljookaan alkaa kuvailemaan:p Apinoista puheenollen, voivat kuulemma tulla sun huoneeseen jos jätät ikkunan auki ja syödä sun ruuat ja sotkea kaiken:D Olin ihan sillee että MITÄÄHH, apinoita, mun huoneessa, Mitääh, eikai nyt sentään, joku vitsi tää nyt on. Mut sit yks paikallinen näytti videon minkä ne oli kuvan ku joku apina kiipes jonku huoneeseen sisälle. Aika hassua. Iteki jäisin varmaan vaan ottamaan kuvia ja videota ku ne rellestäis menemään. Noh pitää pitää ikkunat rakosellaan vaan, etteivät mahu sisälle:p
No sitten toimistosta lähdettiin taas odottamaan sitä bussia sinne ostosreissulle, no jossain klo13 jälkeen sitten päätettiin että olkoot nyt saa riittää ja lähettiin pois. Tehtiin oma reissu isompaan ostoskeskukseen syömään ja ostamaan juttuja, toiset meistä tosiaan tuli vasta eilen ni paljon tavaraa puuttu. Kukaan ei tiiä koska se bussi on sitte viimein tullu, kukaan meistä ei sitä kyllä siellä ootellu. Ostosreissun jälkeen käytiin viemässä tavarat huoneisiin, vaihdettiin vaatteet ja taas mentiin. Tällä kertaa rannalle johonki rantabaariin hengailemaan. Siellä sitten meni koko ilta, ja voi elämä tota laskun maksamiskulttuuria, miksi sitä laskua ei voi vaan saada erikseen jokaiselle, ei tuu mitään jos 12ihmistä alkaa jakamaan laskua ja laskemaan tippejä yms. Totaali sekaannus vaan. Takasin lähdettiin tyttöjen kanssa taksilla ja ku oltiin ahtautumassa taksiin sisälle ni joku hullu äijä yritti hurmata jenkki taylorin nuolemalla auton ikkunaa ja pusuttelemalla sitä likasta autoa. Hyvin oli ihanaa, kovasti lämmettiin tälle yritykselle:DD
Paljon oon onneks tavannu uusia ihmisiä ja suurin osa tosi mukavia, joskin tietty muutamista tiiän jo nyt etten tuu pitämään niistä, mut tällä hetkellä kaikki vaan hengataan silti porukassa. Kenties lähimmin oon kuitenki jo tutustunu jenkkeihin ja yhteen Ugandalaiseen vaihtariin. Tavattiin toisena päivänä siellä toimistossa ja kait se ensi kohtaaminen on sitte sen verran tärkeä että niistä ihmisistä on nyt tullu mun lähimpiä ja uusiin tuttavuuksiin tutustutaan yhdessä. Muutama paikallinenki kaveri löytyy jo. En todellakaan osaa kirjottaa niiden nimiä, tai saatikka lausua niitä mutta sitte niitä saa kuulemma kutsua Loydiksi ja Jacksoniksi:DD Yrittivät opettaa meille Zulua, mutta joopa joo, en osaa naksautella mun kieltä ja yhdistää epämääräsiä kirjainyhdistelmiä niin tehokkaasti että saisin mitään järkevää aikaseksi:p Nää kaverit on sitte kierrättän meitä ympäriinsä ja kerton kaikkea tarpeellista mitä pitäisi tietää ja tehä ja missä. Ne on kans hoitan meille taksit yms. ni todella paljon on ollu apua näistä paikallisista. Vissiin joku jenkeistä oli vaan sattumalta alkanu jutella Floydille jossain ja kyselly jotain ja nyt sitten ne on meijän kaikkien kavereita ja hengataan yhessä. So cool/so sweet niinku L.A:n vaihtarit sanois:p En kyllä tiiä missä oltais oltu ilman näiden dudejen apua,ei varmaan missään, tai ainakaan turvallisesti ja järkevin hinnoin.
Huomenna on jotain orientaatiojuttuja tiedossa, saas nähä miten se sitte toimii ja koska se lopulta alkaa ja missä. 8.30 pitäis jossain olla, mutta noh, melkein sama onko tolloin viel edes noussu sängystä, koska ei siellä kyllä ketään muitakaan ole paikalla tasan tohon aikaan sitä orientaatiota pitämässä. Its all in African time.
Eli This is Africa. Tällä ajatusmallilla on nyt sitten hoitunu nää muutamat viime päivät. Kaikkialle jonotetaan hakemaan yhtä lappusta jonka voit viedä toiseen toimistoon hakemaan leiman tms. niin, että pääset jonottamaan takas siihen ensimmäiseen toimistoon. Sitte selviikin jossain vaiheessa että jos sulla on jo puhelimen sim-kortti ja et aio avata paikallista pankkitiliä ni et sitä lappua edes mihinkään tarvinnu. Innolla ootan perjantain rekisteröintiä, pitää kuulemma alkaa metsästämään proffilta allekirjotuksia kaikista kursseista erikseen joille aiot osallistua. Saa nähä riittääkö perjantai pelkästään tähän operaatioon. En ees tiedä missä mun laitos on ja ihanku niiden proffien luo vois noin vaan talsia. varmaan ois joku varaus pitäny olla tjn. saas nähä.
Keskiviikkona oli tosiaan luvassa shoppailupäivä ja kivasti odotettiin kv-toimiston edessä jo tasan klo9.00 niinku lapussa luki, odotettiin ja odotettiin.. Suurinpiirtein reilua tuntia myöhemmin saatiin tietää että bussi ei pääsekään tulemaan ennen klo12, joten tulkaa silloin uudestaan. No harhailtiin sitten kampuksella ja päädyttiin pienen vaihtarijoukon kanssa toisen kv-koordinaattorin toimistoon kyselemään vähän infoa, ja annoin siinä sitten hieman palautetta tästä että meijät on ihan jätetty oman onnen nojaan, ei mitään tietoa mistään ja sitte ovat vielä kieltäneet meiltä internet yhteydetki. Hieman siinä liiottelin, että varmaan aika monen kotona ollaan jo melko hermona kun ei ole kuulunut mitään kohta viikkoon siitä ku ekat meistä on saapunu tänne. Täti kovasti yritti siinä selitellä, että kun meille on aikataulu, jota pitää seurata jne. No pitäköön vaan aikataulunsa, se ei selvästikään ei toimi tai tue meitä mitenkään. Toisilla meistä oli vaan vähän käteistä mukana ja tarkotuksena oli aukasta paikallinen pankkitili heti ekoina päivinä johon siirtää rahat sitten kotitililtä, niin että jos kortti varastetaan ni ei mee koko omaisuus ja säästöt samalla. Ymmärrän kyllä tilanteen niiden osalta joilla noin on ja kiva siinä sitten ootella opiskelijakortin saamista ainaki viikon verran, että saat tilin avattua.
No täti ymmärsi yskän onneksi ja päästi meijän pikku porukan sitten yhteen tyhjään toimistoon koneelle lähettämään sähköpostia koteihin. Facebook yms. oli kylläkin blogattu ja sinne kuulemma muutenki saattaa päässä sitten vasta klo19 jälkeen. Kivasti olivat sitten lähettäneet meille jotain infojuttuja sähköpostiin nyt sen jälkeen ku oltiin tänne saavuttu. Hmm, kenties pieni ongelma tässä jos ei ole internettiin pääsyä kellään meistä. Lähetettiin kaikki muutamat emailit kotiin, mut ei siinä oikein tienny mitä kirjottaa ku ei ollu paljon aikaa. Oma email meni suunnilleen, että ; ”Oon elossa ja perillä, hyvät ilmat, vähän oon palanu, hirveetä säätöä kaikki ja ei ollenkaan apua, ei internet yhteyttä ennen perjantaita. Oon nähny jo apinoita ja saanu uusia kavereita muista vaihtareista. Eiköhän tää tästä”. Eli suoraan sanottuna, hyvin selvä ja selkokielinen kertoen kaiken tarpeellisen:DD On vaan niin paljon juttuja mitä pitäis kertoa, että ei siinä ajassa ehtin paljookaan alkaa kuvailemaan:p Apinoista puheenollen, voivat kuulemma tulla sun huoneeseen jos jätät ikkunan auki ja syödä sun ruuat ja sotkea kaiken:D Olin ihan sillee että MITÄÄHH, apinoita, mun huoneessa, Mitääh, eikai nyt sentään, joku vitsi tää nyt on. Mut sit yks paikallinen näytti videon minkä ne oli kuvan ku joku apina kiipes jonku huoneeseen sisälle. Aika hassua. Iteki jäisin varmaan vaan ottamaan kuvia ja videota ku ne rellestäis menemään. Noh pitää pitää ikkunat rakosellaan vaan, etteivät mahu sisälle:p
No sitten toimistosta lähdettiin taas odottamaan sitä bussia sinne ostosreissulle, no jossain klo13 jälkeen sitten päätettiin että olkoot nyt saa riittää ja lähettiin pois. Tehtiin oma reissu isompaan ostoskeskukseen syömään ja ostamaan juttuja, toiset meistä tosiaan tuli vasta eilen ni paljon tavaraa puuttu. Kukaan ei tiiä koska se bussi on sitte viimein tullu, kukaan meistä ei sitä kyllä siellä ootellu. Ostosreissun jälkeen käytiin viemässä tavarat huoneisiin, vaihdettiin vaatteet ja taas mentiin. Tällä kertaa rannalle johonki rantabaariin hengailemaan. Siellä sitten meni koko ilta, ja voi elämä tota laskun maksamiskulttuuria, miksi sitä laskua ei voi vaan saada erikseen jokaiselle, ei tuu mitään jos 12ihmistä alkaa jakamaan laskua ja laskemaan tippejä yms. Totaali sekaannus vaan. Takasin lähdettiin tyttöjen kanssa taksilla ja ku oltiin ahtautumassa taksiin sisälle ni joku hullu äijä yritti hurmata jenkki taylorin nuolemalla auton ikkunaa ja pusuttelemalla sitä likasta autoa. Hyvin oli ihanaa, kovasti lämmettiin tälle yritykselle:DD
Paljon oon onneks tavannu uusia ihmisiä ja suurin osa tosi mukavia, joskin tietty muutamista tiiän jo nyt etten tuu pitämään niistä, mut tällä hetkellä kaikki vaan hengataan silti porukassa. Kenties lähimmin oon kuitenki jo tutustunu jenkkeihin ja yhteen Ugandalaiseen vaihtariin. Tavattiin toisena päivänä siellä toimistossa ja kait se ensi kohtaaminen on sitte sen verran tärkeä että niistä ihmisistä on nyt tullu mun lähimpiä ja uusiin tuttavuuksiin tutustutaan yhdessä. Muutama paikallinenki kaveri löytyy jo. En todellakaan osaa kirjottaa niiden nimiä, tai saatikka lausua niitä mutta sitte niitä saa kuulemma kutsua Loydiksi ja Jacksoniksi:DD Yrittivät opettaa meille Zulua, mutta joopa joo, en osaa naksautella mun kieltä ja yhdistää epämääräsiä kirjainyhdistelmiä niin tehokkaasti että saisin mitään järkevää aikaseksi:p Nää kaverit on sitte kierrättän meitä ympäriinsä ja kerton kaikkea tarpeellista mitä pitäisi tietää ja tehä ja missä. Ne on kans hoitan meille taksit yms. ni todella paljon on ollu apua näistä paikallisista. Vissiin joku jenkeistä oli vaan sattumalta alkanu jutella Floydille jossain ja kyselly jotain ja nyt sitten ne on meijän kaikkien kavereita ja hengataan yhessä. So cool/so sweet niinku L.A:n vaihtarit sanois:p En kyllä tiiä missä oltais oltu ilman näiden dudejen apua,ei varmaan missään, tai ainakaan turvallisesti ja järkevin hinnoin.
Huomenna on jotain orientaatiojuttuja tiedossa, saas nähä miten se sitte toimii ja koska se lopulta alkaa ja missä. 8.30 pitäis jossain olla, mutta noh, melkein sama onko tolloin viel edes noussu sängystä, koska ei siellä kyllä ketään muitakaan ole paikalla tasan tohon aikaan sitä orientaatiota pitämässä. Its all in African time.
Ensimmäinen Afrikka päivitys!
Ensimmäinen afrikka päivitys!! Jippii tää tarkottaa myös , että vidoin oon saanu mun koneeseen 1) adapterin 2) meijän vaihtareiden nettibloggaus on loppunu. Eli aluksi en edes saanut konetta auki, koska lainaamani adapterit eivät käyneet mun tietokoneen johdon päähän, mutta sitten ostin normi adapterin ja hieman modifoin sitä saksien kanssa ni johan alko toimia. Ja sitten tää toinen ongelma: en tiedä miksi, mutta kenenkään meistä vaihtareista netit ei toiminut aluksi muuten kuin yliopiston sivuilla. Erittäin outoa ja erittäin ärsyttävää myös koska monet meistä oletti todellakin pääsevän edes jotenkin nettiin käsiksi ja ilmoittamaan että on päässy perille jne. Osan puhelimet ei ees toimi täällä, joten todella mukavaa odottaa melkein viikko jotain nettiyhteyttä. Ja ei tosiaan päästy edes koulun koneille, koska meillä ei ole vielä opiskelijakortteja, joten sekin vaihtoehto oli meiltä pois suljettu heti alkuunsa.Noniin nyt on netti turhautuminen purettu, kuten näkyy sisäinen nettiaddiktini ei todellakaan ollut rauhassa tän asian kanssa.
Lähdin tosiaan Suomesta sunnuntaina ja noin reilun 22h päästä vihdoin olin Durbanissa. Lennot oli puuduttavia, kentällä odotuksen sitäkin enemmän, mutta sitte se hetki ku kapteeni sanoi että ”10minuuttia laskeutumiseen” Johannesburgissa, olin todellakin että WOUUU, nyt nään Afrikan ekaa kertaa. Astuin koneesta lentokenttäbussiiin ja halusin vaan huudella muille matkustajille että ”heiii, kattokaa mua, oon AFRIKASSA, BABE, Im in Africa, IN FUCKING AFRICA!!” Mutta se ois voinu olla hieman outoa, koska olihan ne muutki matkustajat nyt sitte afrikassa, enkä vaan mä:D
Durbaniin saavuin 3 maissa iltapäivällä ja kivasti sieltä sitten raahauduin bagaasien kanssa ettimään mun noutajaa. Nooh, eipä ollu noutajaa ei. Lievästi iski sellanen epätoivo, että voi elämä, oon tääl kentäl nyt sitte täysin yksin ja en todellakaan ala soittelemaan mun omalla suomipuhelimella jonneki afrikan yliopistoon että tulisko joku hakee. En myöskään uskaltan edes miettiä taksin ottamista, koska täällä tosiaan on tosi tarkkaa mitä takseja kannattaa käyttää ja mitä ei. Reilu vuorokausi takana matkustamista, olo ku likasella tiskirätillä ja sit ei oo ketään vastassa vaikka olin kaikenmaailman lomakkeet lähettän ajoissa. HUOHHH! No kävelin sitte infotiskille ja kerroin tän tilanteen ja joku ihan random mies sitte lupas että voin soittaa sen puhelimella yliopistolle. Sanoivat,että joo jonku piti kyllä olla siellä, hmm, no oottele siinä, älä liiku minnekään. Ihanku oisin minnee lähtenykään sen bagaasivuoren kanssa, jonka suurin jäsen muuten paino 22,7kg ja raja on 23kg, joten Ritaa ja tyhjää laukkua ootellessa:p
Kultahammasrivistöinen KwaZulu-Natalin mies sitten kiisi kentälle jonku melkein tunnin myöhemmin, autto mua ostamaan puhelinkortin ja laitto matkaan toisen kuskin kanssa kohti Howard Collage Campusta. Siis pakko sanoa, että AMAZING oli ainut sana mun mielessä ku ajettiin kentältä kohti yliopistoa. Niin älyttömän kaunista, vehreää jne. Vaikka jälleen kerran toin sateen mukanani, ei ollu kylmä eikä sellanen kolea vaan lämmin ja pikkusen tihutti. No kuskilta yritin kovasti kysellä
vaikka mitä mut en oo ihan varma että puhuks se edes englantia koko ajan, koska en kyllä tajunnu läheskään kaikkea. Siinä se vaan hurjasteli pakulla, vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja naureskeli tiesmille, hauska dude.
Kampuksella ensin ootin autossa, sitte pihalle, sen jälkeen sisällä vankilan näkösessä asuntolassamme, sillä aikaa kun miljoonat ihmiset soitteli toisilleen lykäten vastuutaan musta. Lievästi tunsin turhautumista tässä vaiheessa, melkein 2,5h tuntia siitä kun mut vihdoin haettiin kentältä pääsin mun huoneeseen. Pikkuinen huoneeni sisältää sängyn(jossa ei ollu muutaku patja, ei tyynyä/peittoa tms.), koulupöydän, vaatekaapin ja pienen tiskialtaan. Vessat ja suihkut on yhteisiä. No sinne sitte jättivät vaan mut ja ei mitään ohjeita siitä, että mitä pitäis tehä seuraavaks. Lievästi orpo olo ja nälkäkin alko olla ku olin viimeks syöny koneessa ja nyt sitten ei kuulemma ole mahdollisuutta päässä kauppaan koska sinne pitäisi mennä taksilla jonku kanssa ja asuntolassa kaikilla on omat ruuat. Vaihtareille oli shoppailupäivä listattu keskiviikolle, kivasti 2päivää sen jälkeen kun on saapunu, ei varmaan nälkä ehikään siinä välissä tulla tai mitään. Saatikka sitten tosiaan tyyny ois ollu kiva ja jonkulainen huopa/peitto, koska yöllä oli kyllä jo hieman viileä. Onneks oli sentäs kertakäyttölakat, joilla aion nyt pärjätä alkuunsa ja ostan sitte oikeet kunhan pääsen sellaseen kauppaan. No nälkääni söin mun suomalaisia tuliaiskarkkeja, nam nam, fazerin sininen ja salmiakit todella voi pelastaa ihmishenkiä:DD Yhet afrikkalaiset tytöt sitten kyselivät hieman mun kuulumisia yms. kun pidin ovea auki ihmiskontaktien toivossa. Sain sitten niiltä lainata adapteria, mutta noh eihän se sitten toiminu tähän koneeseen ja nettiin en ois päässy muutenkaan tosiaan. Suihku oli autuas ihanuus koko tän rankan ja pitkän matkan jälkeen, aah.
Ensimmäinen kokonainen päivä alko sitte melko aikasin, koska täällä tulee valosaa jo jossain 5-6maissa ja vasta ekan yön jälkeen älysin alkaa käyttää unimaskia. No siinä sitten oottelin 8 asti, puin urheiluvaatteet päälle ja lähin kyselemään että miten pääsen vaihtareiden toimistoon, onneksi yks tyttö sitten ohjasti mut sinne kädestä pitäen, koska muuten oisin kyllä ollu ihan täysin hukassa. Ensi kokemus kampuksesta: AIVAN TUHOLLISEN PALJON RAPPUSIA!! siis ihan on nyt pohkeet kipeet jo ekan päivän jälkeen. treeniä treeniä. Toimistossa sitten sanoin vaan että ”moi oon elisa suomesta ja tulin nyt esittäytymään ja kysymään mitä seuraavaks pitäis tehä:D” Käskivät lähteä takas asuntolaan hakemaan passin ja sairasvakuutuspaperit, oolraidi ja eikun tossua toisen eteen ja takas rappusia edes takas, onneks olin laittanu ne urheiluvaatteet ja lenkkarit koska hiki tuli kyllä. Tapasin toimistossa sitten kaksi saksalaista vaihtaria, joiden seurana sitte lähettiin ettimään kopiokonetta kirjastosta, joka toimisi kolikoilla, koska ilman opiskelijakortteja et pääse minnekään,etkä voi tehdä yhtään mitään. Ihme säätämistä. Takasin toimistolle taas, jossa tapasin sitten 2 jenkkiä ja yhen ghanalaisen vaihtarin ja tällä ryhmärämällä sitten lähdettiin yhdessä paperisotien jälkeen ettimään ruokaa:p Campuksella olevasta kahviosta ja kampuksen ulkopuolella olevista pikkupaikoista saa kaikista vain hamppareita eri muodoissa, ihanaa, siinä menee sitten mun suuri laihdutusurakka jos näitä vetelen kovin ahkerasti. Päätettiin että nyt kyllä tilataan taksi ja lähtään porukalla ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja sitten jotain peittoja, tyynyjä, adaptereita jne. Tarkkaan ei tiedetty minne pitäis lähtä, mut onneks sitten yhet oppilaat neuvo meijän taksin oikeeseen suuntaan. Ostosreissu meni ihan hyvin, joskin paljon juttuja pitää vielä ettiä jostain muualta seuraavalla kerralla. Oivoii, keittiöistä yms. mun pitää kertoa viel erikseen myöhemmin, loppuu tila ku on niin paljon kerrottavaa.
Hengailtiin yhdessä sitten vaihtareiden kanssa koko loppupäiväkin. Jotenki tällä hetkellä hakee todella paljon turvaa muista samassa tilanteessa olevista, tuo lohtua kummasti ku tajuaa ettei kukaan muukaan tiedä mistään mitään:D Iltapäivällä sitten päätettiin lähtä paikallisen oppilaan johdolla käymään Durbanin kuuluisalla hiekkarannalla, vaikka oli tosiaan hieman pilvistä. Ranta oli aivan upea, pitkä ja varmasti ihan täynnä kun on hyvät ilmat. Sinne siis. Vaikka oli tosiaan pilvistä, ni silti mun naama ja olkapäät punotti illalla aika kivasti:DD Rusketuksen alku! Syötiin illallista yhdessä ja vaihdettiin kotimaiden kuulumisia, ihanasti olin kans hyvin perillä Amerikan tilanteesta ku siellä niin paljon vietin aikaa ja seurasin uutisia ahkerasti. Illalla vielä juotiin olutta ringissä poikien asuntolan edessä jonnekin 2 asti yöllä ja vaan hengattiin. Noh meille sanottiin vaihtareiden toimistossa, että ”just go with the flow, relax for few days, dont worry, everything is gonna work out” eli rentoutukaa vaan, kaikki järjestyy omalla painollaan aikanaan. No en valita, eiköhän tässä vielä ehi stressata tiesmistä tulevina viikkoina.
Lähdin tosiaan Suomesta sunnuntaina ja noin reilun 22h päästä vihdoin olin Durbanissa. Lennot oli puuduttavia, kentällä odotuksen sitäkin enemmän, mutta sitte se hetki ku kapteeni sanoi että ”10minuuttia laskeutumiseen” Johannesburgissa, olin todellakin että WOUUU, nyt nään Afrikan ekaa kertaa. Astuin koneesta lentokenttäbussiiin ja halusin vaan huudella muille matkustajille että ”heiii, kattokaa mua, oon AFRIKASSA, BABE, Im in Africa, IN FUCKING AFRICA!!” Mutta se ois voinu olla hieman outoa, koska olihan ne muutki matkustajat nyt sitte afrikassa, enkä vaan mä:D
Durbaniin saavuin 3 maissa iltapäivällä ja kivasti sieltä sitten raahauduin bagaasien kanssa ettimään mun noutajaa. Nooh, eipä ollu noutajaa ei. Lievästi iski sellanen epätoivo, että voi elämä, oon tääl kentäl nyt sitte täysin yksin ja en todellakaan ala soittelemaan mun omalla suomipuhelimella jonneki afrikan yliopistoon että tulisko joku hakee. En myöskään uskaltan edes miettiä taksin ottamista, koska täällä tosiaan on tosi tarkkaa mitä takseja kannattaa käyttää ja mitä ei. Reilu vuorokausi takana matkustamista, olo ku likasella tiskirätillä ja sit ei oo ketään vastassa vaikka olin kaikenmaailman lomakkeet lähettän ajoissa. HUOHHH! No kävelin sitte infotiskille ja kerroin tän tilanteen ja joku ihan random mies sitte lupas että voin soittaa sen puhelimella yliopistolle. Sanoivat,että joo jonku piti kyllä olla siellä, hmm, no oottele siinä, älä liiku minnekään. Ihanku oisin minnee lähtenykään sen bagaasivuoren kanssa, jonka suurin jäsen muuten paino 22,7kg ja raja on 23kg, joten Ritaa ja tyhjää laukkua ootellessa:p
Kultahammasrivistöinen KwaZulu-Natalin mies sitten kiisi kentälle jonku melkein tunnin myöhemmin, autto mua ostamaan puhelinkortin ja laitto matkaan toisen kuskin kanssa kohti Howard Collage Campusta. Siis pakko sanoa, että AMAZING oli ainut sana mun mielessä ku ajettiin kentältä kohti yliopistoa. Niin älyttömän kaunista, vehreää jne. Vaikka jälleen kerran toin sateen mukanani, ei ollu kylmä eikä sellanen kolea vaan lämmin ja pikkusen tihutti. No kuskilta yritin kovasti kysellä
vaikka mitä mut en oo ihan varma että puhuks se edes englantia koko ajan, koska en kyllä tajunnu läheskään kaikkea. Siinä se vaan hurjasteli pakulla, vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja naureskeli tiesmille, hauska dude.
Kampuksella ensin ootin autossa, sitte pihalle, sen jälkeen sisällä vankilan näkösessä asuntolassamme, sillä aikaa kun miljoonat ihmiset soitteli toisilleen lykäten vastuutaan musta. Lievästi tunsin turhautumista tässä vaiheessa, melkein 2,5h tuntia siitä kun mut vihdoin haettiin kentältä pääsin mun huoneeseen. Pikkuinen huoneeni sisältää sängyn(jossa ei ollu muutaku patja, ei tyynyä/peittoa tms.), koulupöydän, vaatekaapin ja pienen tiskialtaan. Vessat ja suihkut on yhteisiä. No sinne sitte jättivät vaan mut ja ei mitään ohjeita siitä, että mitä pitäis tehä seuraavaks. Lievästi orpo olo ja nälkäkin alko olla ku olin viimeks syöny koneessa ja nyt sitten ei kuulemma ole mahdollisuutta päässä kauppaan koska sinne pitäisi mennä taksilla jonku kanssa ja asuntolassa kaikilla on omat ruuat. Vaihtareille oli shoppailupäivä listattu keskiviikolle, kivasti 2päivää sen jälkeen kun on saapunu, ei varmaan nälkä ehikään siinä välissä tulla tai mitään. Saatikka sitten tosiaan tyyny ois ollu kiva ja jonkulainen huopa/peitto, koska yöllä oli kyllä jo hieman viileä. Onneks oli sentäs kertakäyttölakat, joilla aion nyt pärjätä alkuunsa ja ostan sitte oikeet kunhan pääsen sellaseen kauppaan. No nälkääni söin mun suomalaisia tuliaiskarkkeja, nam nam, fazerin sininen ja salmiakit todella voi pelastaa ihmishenkiä:DD Yhet afrikkalaiset tytöt sitten kyselivät hieman mun kuulumisia yms. kun pidin ovea auki ihmiskontaktien toivossa. Sain sitten niiltä lainata adapteria, mutta noh eihän se sitten toiminu tähän koneeseen ja nettiin en ois päässy muutenkaan tosiaan. Suihku oli autuas ihanuus koko tän rankan ja pitkän matkan jälkeen, aah.
Ensimmäinen kokonainen päivä alko sitte melko aikasin, koska täällä tulee valosaa jo jossain 5-6maissa ja vasta ekan yön jälkeen älysin alkaa käyttää unimaskia. No siinä sitten oottelin 8 asti, puin urheiluvaatteet päälle ja lähin kyselemään että miten pääsen vaihtareiden toimistoon, onneksi yks tyttö sitten ohjasti mut sinne kädestä pitäen, koska muuten oisin kyllä ollu ihan täysin hukassa. Ensi kokemus kampuksesta: AIVAN TUHOLLISEN PALJON RAPPUSIA!! siis ihan on nyt pohkeet kipeet jo ekan päivän jälkeen. treeniä treeniä. Toimistossa sitten sanoin vaan että ”moi oon elisa suomesta ja tulin nyt esittäytymään ja kysymään mitä seuraavaks pitäis tehä:D” Käskivät lähteä takas asuntolaan hakemaan passin ja sairasvakuutuspaperit, oolraidi ja eikun tossua toisen eteen ja takas rappusia edes takas, onneks olin laittanu ne urheiluvaatteet ja lenkkarit koska hiki tuli kyllä. Tapasin toimistossa sitten kaksi saksalaista vaihtaria, joiden seurana sitte lähettiin ettimään kopiokonetta kirjastosta, joka toimisi kolikoilla, koska ilman opiskelijakortteja et pääse minnekään,etkä voi tehdä yhtään mitään. Ihme säätämistä. Takasin toimistolle taas, jossa tapasin sitten 2 jenkkiä ja yhen ghanalaisen vaihtarin ja tällä ryhmärämällä sitten lähdettiin yhdessä paperisotien jälkeen ettimään ruokaa:p Campuksella olevasta kahviosta ja kampuksen ulkopuolella olevista pikkupaikoista saa kaikista vain hamppareita eri muodoissa, ihanaa, siinä menee sitten mun suuri laihdutusurakka jos näitä vetelen kovin ahkerasti. Päätettiin että nyt kyllä tilataan taksi ja lähtään porukalla ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja sitten jotain peittoja, tyynyjä, adaptereita jne. Tarkkaan ei tiedetty minne pitäis lähtä, mut onneks sitten yhet oppilaat neuvo meijän taksin oikeeseen suuntaan. Ostosreissu meni ihan hyvin, joskin paljon juttuja pitää vielä ettiä jostain muualta seuraavalla kerralla. Oivoii, keittiöistä yms. mun pitää kertoa viel erikseen myöhemmin, loppuu tila ku on niin paljon kerrottavaa.
Hengailtiin yhdessä sitten vaihtareiden kanssa koko loppupäiväkin. Jotenki tällä hetkellä hakee todella paljon turvaa muista samassa tilanteessa olevista, tuo lohtua kummasti ku tajuaa ettei kukaan muukaan tiedä mistään mitään:D Iltapäivällä sitten päätettiin lähtä paikallisen oppilaan johdolla käymään Durbanin kuuluisalla hiekkarannalla, vaikka oli tosiaan hieman pilvistä. Ranta oli aivan upea, pitkä ja varmasti ihan täynnä kun on hyvät ilmat. Sinne siis. Vaikka oli tosiaan pilvistä, ni silti mun naama ja olkapäät punotti illalla aika kivasti:DD Rusketuksen alku! Syötiin illallista yhdessä ja vaihdettiin kotimaiden kuulumisia, ihanasti olin kans hyvin perillä Amerikan tilanteesta ku siellä niin paljon vietin aikaa ja seurasin uutisia ahkerasti. Illalla vielä juotiin olutta ringissä poikien asuntolan edessä jonnekin 2 asti yöllä ja vaan hengattiin. Noh meille sanottiin vaihtareiden toimistossa, että ”just go with the flow, relax for few days, dont worry, everything is gonna work out” eli rentoutukaa vaan, kaikki järjestyy omalla painollaan aikanaan. No en valita, eiköhän tässä vielä ehi stressata tiesmistä tulevina viikkoina.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
TÄNÄÄN ON SE PÄIVÄ!
Iiksipiiksiii, tänään on sitten se suuri päivä, jota oon odottan jo viimeset 1,5 vuotta melkein. Nyt on sen aika. Lähdön aika!
Klo 17 tänään lähtee lento kohti Lontoota (jälleen kerran:p)sieltä sitten Johannesburgiin josta vielä yksi lento Durbaniin. Reilut 22 tuntia matkaa edessä ja sitten pitäisi olla jotain yliopiston tyyppejä mua vastassa. Toivon todella niin, koska muuten oon kyllä varmaan ihan hermona ja hyvin väsyny ja en ikinä pääse sinne yliopistolle asti elossa:p Ootan vaan jo nyt sitä tunnetta ku pääsen perille lämpöön ja aurinkoon. Mun tuurilla sataa vettä ja rankasti ja sit joudun raahaamaan mun bagaaseja ympäri savikenttiä tai jotain:D
Mun majapaikasta en vielä sen tarkemmin tiiä, joku savimaja varmaan siinä kampuksen kulmalla:p No on mul kertakäyttölakanat, ni niihin sitten kääriydyn jos ei muuta..
Nyt alkaa jännittää oikeesti, pientä hysteriaa havaittavissa. Pitäis vielä tarkistaa matkalaukku ja muut, etten oo unohtan jotain tosi tärkeetä. Sitten lähetään isin kanssa ajelemaan Helsinki-Vantaalle, kivasti kiittävät isi ja äiti ku pääsevät niin usein ajelemaan tota samaa väliä:p
Heippuliskeikkulis, Wish me Good Luck!
Get ready Africa, here I come:p
Klo 17 tänään lähtee lento kohti Lontoota (jälleen kerran:p)sieltä sitten Johannesburgiin josta vielä yksi lento Durbaniin. Reilut 22 tuntia matkaa edessä ja sitten pitäisi olla jotain yliopiston tyyppejä mua vastassa. Toivon todella niin, koska muuten oon kyllä varmaan ihan hermona ja hyvin väsyny ja en ikinä pääse sinne yliopistolle asti elossa:p Ootan vaan jo nyt sitä tunnetta ku pääsen perille lämpöön ja aurinkoon. Mun tuurilla sataa vettä ja rankasti ja sit joudun raahaamaan mun bagaaseja ympäri savikenttiä tai jotain:D
Mun majapaikasta en vielä sen tarkemmin tiiä, joku savimaja varmaan siinä kampuksen kulmalla:p No on mul kertakäyttölakanat, ni niihin sitten kääriydyn jos ei muuta..
Nyt alkaa jännittää oikeesti, pientä hysteriaa havaittavissa. Pitäis vielä tarkistaa matkalaukku ja muut, etten oo unohtan jotain tosi tärkeetä. Sitten lähetään isin kanssa ajelemaan Helsinki-Vantaalle, kivasti kiittävät isi ja äiti ku pääsevät niin usein ajelemaan tota samaa väliä:p
Heippuliskeikkulis, Wish me Good Luck!
Get ready Africa, here I come:p
lauantai 2. helmikuuta 2013
Rakkaudesta Pakkaukseen
Heippulis taas:)
Kivasti kaverit kyseli tänään päivällä että "No missä vaiheessa sulla on pakkaus, varmaan aika valmista jo?" Nooh, vastaus oli, että en oo itseasiassa vielä edes purkanu edellistä laukkua:p Jotenkin en oo saanu itestäni mitään irti, kamalasti olin suunnitellu tekeväni vaikka ja mitä jo eilen perjantaina, mutta sitten olin ihan totaalisen fombie koko päivän ja koko kroppaa särki ihanku pahemmankin urheilusuorituksen jälkeen. Rankkaa toi matkailu. Vasta tänään alko tuntua ihmiseltä taas ja lähdinkin sitte kaupungille ostamaan kaikkea "pientä tarpeellista", eli noin 100e pistin menemään kaikkiin mahollisiin hiustenhoito juttuihin, muutamiin meikkeihin/voiteisiin, laastareihin, maitohappobakteereihin yms. yms. Alkoholittoman käsidesin löytyminen tuotti vähän ongelmia, kun oon tosiaan allerginen alkoholille (joo naurakaa vaan, onneks kuitenkin vain ulkoisesti käytettynä alkoholirasvat vaikuttavat mun ihoon allergisoivasti, ei sen pahempaa:p), mutta onneks sitten löyty sellanen joku vaahtomuoto siitäkin, että saas nähä ku sitä alan hölväämään ympäriinsä ni miten käy. Mutta siis yleensähän matkailijoille suositellaan reissupakkausten ostoa ja tyylillä " voithan sä ostaa ne shampoot sieltäki, mitä turhaa raahata täältä?" juttuja, mutta ite oon todennu että;
1) mun hiukset on hieman vaativat hoidon suhteen, joten tuotteet pitää olla oikeat
2) nää putelit vie kivasti tilaa ja painoa nyt menomatkalla ni sitte niiden viemä tila on vapaana takastulomatkalla, muutenhan oisin neki koloset täyttäny jo täällä jollain vaatteilla
3) koskaan et voi tietää, koska kohteessa pääsee kauppaan tms. joten en halua ottaa sitä riskiä, että joudun suihkuun ilman shampoita ja saippuoita tai että mun pitää reilun 22 tunnin matkan jälkeen lähtä heti kauppaan niitä ettimään.
Itse kannatan tietysti kanssa matkapakkauksia jollain viikon rantalomalla, silloinhan sitä nyt pesee ittesä vaikka hiekalla jos ei muuta, mut nyt on kuitenki kyseessä hieman pitempi reissu ni ehin varmasti tuhota noi kaikki putelit sinä aikana. Jos en ni sitte en oo selvästikään suihkutellu tarpeeks:D
Tässä on siis lähtötilanne ton pakkauksen kanssa, sanompa vaan että HUOH. Tää on se kohta ku tajuut, että kaikkea ei voi vain saada.Pakko alkaa vähentämään ja reilulla kädellä.
Monen tunnin uurastuksen ja miljoonien harkintojen jälkeen pääset vihdoin tähän tilanteeseen:) Laukku on siis äärimmäisen täysi ja en halua edes arvata kuinka painava ja vielä muuutamia pikkujuttuja puuttuu. Saa nähä pääseekö toi siihen 23kg rajaan vai meneekö aneluks, itkuks ja lopulta purkamiseksi, hope not.
Jotenki sitä ei edes tajua kuinka monta erilaista mustaa paitaa voikaan omistaa ja keksiä jopa niille kaikille eri käyttötarkotukset, niin että voi mukamas perustella itelleen niiden mukaan lähtemisen.No osa jäi kotiin khyllä, pakko oli. Sitte myös mietin, että kuinka monet kengät on asiallista ottaa mukaan..Mul on tennarit millä matkustan, kangaskengät, sandaalit, korkkarit, flipflopit ja lenkkarit. Ja nää on tarkan harkinnan tulos, ei mikään heittämällä menny juttu, vähempään en vaan pysty nyt enää. Oivoiii, pääsen perille ni tuun niin miettimään miks ihmeessä oon raahannu niin paljon kamaa mukaan alkujaan. Sama juttu, aina. Tällä neidillä edes runsas matkustuskokemus ei oo tähän auttanu, oon liian materialisti. Rakkaudesta tavaroihin <3
Noh huomenna pitää varmaan vielä kirjottaa viimeiset lähdön hetken tunnelmat, ennekuin Helsinki-Vantaa kutsuu taas:p
-elisa
Kivasti kaverit kyseli tänään päivällä että "No missä vaiheessa sulla on pakkaus, varmaan aika valmista jo?" Nooh, vastaus oli, että en oo itseasiassa vielä edes purkanu edellistä laukkua:p Jotenkin en oo saanu itestäni mitään irti, kamalasti olin suunnitellu tekeväni vaikka ja mitä jo eilen perjantaina, mutta sitten olin ihan totaalisen fombie koko päivän ja koko kroppaa särki ihanku pahemmankin urheilusuorituksen jälkeen. Rankkaa toi matkailu. Vasta tänään alko tuntua ihmiseltä taas ja lähdinkin sitte kaupungille ostamaan kaikkea "pientä tarpeellista", eli noin 100e pistin menemään kaikkiin mahollisiin hiustenhoito juttuihin, muutamiin meikkeihin/voiteisiin, laastareihin, maitohappobakteereihin yms. yms. Alkoholittoman käsidesin löytyminen tuotti vähän ongelmia, kun oon tosiaan allerginen alkoholille (joo naurakaa vaan, onneks kuitenkin vain ulkoisesti käytettynä alkoholirasvat vaikuttavat mun ihoon allergisoivasti, ei sen pahempaa:p), mutta onneks sitten löyty sellanen joku vaahtomuoto siitäkin, että saas nähä ku sitä alan hölväämään ympäriinsä ni miten käy. Mutta siis yleensähän matkailijoille suositellaan reissupakkausten ostoa ja tyylillä " voithan sä ostaa ne shampoot sieltäki, mitä turhaa raahata täältä?" juttuja, mutta ite oon todennu että;
1) mun hiukset on hieman vaativat hoidon suhteen, joten tuotteet pitää olla oikeat
2) nää putelit vie kivasti tilaa ja painoa nyt menomatkalla ni sitte niiden viemä tila on vapaana takastulomatkalla, muutenhan oisin neki koloset täyttäny jo täällä jollain vaatteilla
3) koskaan et voi tietää, koska kohteessa pääsee kauppaan tms. joten en halua ottaa sitä riskiä, että joudun suihkuun ilman shampoita ja saippuoita tai että mun pitää reilun 22 tunnin matkan jälkeen lähtä heti kauppaan niitä ettimään.
Itse kannatan tietysti kanssa matkapakkauksia jollain viikon rantalomalla, silloinhan sitä nyt pesee ittesä vaikka hiekalla jos ei muuta, mut nyt on kuitenki kyseessä hieman pitempi reissu ni ehin varmasti tuhota noi kaikki putelit sinä aikana. Jos en ni sitte en oo selvästikään suihkutellu tarpeeks:D
Tässä on siis lähtötilanne ton pakkauksen kanssa, sanompa vaan että HUOH. Tää on se kohta ku tajuut, että kaikkea ei voi vain saada.Pakko alkaa vähentämään ja reilulla kädellä.
Monen tunnin uurastuksen ja miljoonien harkintojen jälkeen pääset vihdoin tähän tilanteeseen:) Laukku on siis äärimmäisen täysi ja en halua edes arvata kuinka painava ja vielä muuutamia pikkujuttuja puuttuu. Saa nähä pääseekö toi siihen 23kg rajaan vai meneekö aneluks, itkuks ja lopulta purkamiseksi, hope not.
Jotenki sitä ei edes tajua kuinka monta erilaista mustaa paitaa voikaan omistaa ja keksiä jopa niille kaikille eri käyttötarkotukset, niin että voi mukamas perustella itelleen niiden mukaan lähtemisen.No osa jäi kotiin khyllä, pakko oli. Sitte myös mietin, että kuinka monet kengät on asiallista ottaa mukaan..Mul on tennarit millä matkustan, kangaskengät, sandaalit, korkkarit, flipflopit ja lenkkarit. Ja nää on tarkan harkinnan tulos, ei mikään heittämällä menny juttu, vähempään en vaan pysty nyt enää. Oivoiii, pääsen perille ni tuun niin miettimään miks ihmeessä oon raahannu niin paljon kamaa mukaan alkujaan. Sama juttu, aina. Tällä neidillä edes runsas matkustuskokemus ei oo tähän auttanu, oon liian materialisti. Rakkaudesta tavaroihin <3
Noh huomenna pitää varmaan vielä kirjottaa viimeiset lähdön hetken tunnelmat, ennekuin Helsinki-Vantaa kutsuu taas:p
-elisa
Tilaa:
Kommentit (Atom)