Ensimmäinen Afrikka päivitys!

Ensimmäinen afrikka päivitys!! Jippii tää tarkottaa myös , että vidoin oon saanu mun koneeseen 1) adapterin 2) meijän vaihtareiden nettibloggaus on loppunu. Eli aluksi en edes saanut konetta auki, koska lainaamani adapterit eivät käyneet mun tietokoneen johdon päähän, mutta sitten ostin normi adapterin ja hieman modifoin sitä saksien kanssa ni johan alko toimia. Ja sitten tää toinen ongelma: en tiedä miksi, mutta kenenkään meistä vaihtareista netit ei toiminut aluksi muuten kuin yliopiston sivuilla. Erittäin outoa ja erittäin ärsyttävää myös koska monet meistä oletti todellakin pääsevän edes jotenkin nettiin käsiksi ja ilmoittamaan että on päässy perille jne. Osan puhelimet ei ees toimi täällä, joten todella mukavaa odottaa melkein viikko jotain nettiyhteyttä. Ja ei tosiaan päästy edes koulun koneille, koska meillä ei ole vielä opiskelijakortteja, joten sekin vaihtoehto oli meiltä pois suljettu heti alkuunsa.Noniin nyt on netti turhautuminen purettu, kuten näkyy sisäinen nettiaddiktini ei todellakaan ollut rauhassa tän asian kanssa.


Lähdin tosiaan Suomesta sunnuntaina ja noin reilun 22h päästä vihdoin olin Durbanissa. Lennot oli puuduttavia, kentällä odotuksen sitäkin enemmän, mutta sitte se hetki ku kapteeni sanoi että ”10minuuttia laskeutumiseen” Johannesburgissa, olin todellakin että WOUUU, nyt nään Afrikan ekaa kertaa. Astuin koneesta lentokenttäbussiiin ja halusin vaan huudella muille matkustajille että ”heiii, kattokaa mua, oon AFRIKASSA, BABE, Im in Africa, IN FUCKING AFRICA!!” Mutta se ois voinu olla hieman outoa, koska olihan ne muutki matkustajat nyt sitte afrikassa, enkä vaan mä:D
Durbaniin saavuin 3 maissa iltapäivällä ja kivasti sieltä sitten raahauduin bagaasien kanssa ettimään mun noutajaa. Nooh, eipä ollu noutajaa ei. Lievästi iski sellanen epätoivo, että voi elämä, oon tääl kentäl nyt sitte täysin yksin ja en todellakaan ala soittelemaan mun omalla suomipuhelimella jonneki afrikan yliopistoon että tulisko joku hakee. En myöskään uskaltan edes miettiä taksin ottamista, koska täällä tosiaan on tosi tarkkaa mitä takseja kannattaa käyttää ja mitä ei. Reilu vuorokausi takana matkustamista, olo ku likasella tiskirätillä ja sit ei oo ketään vastassa vaikka olin kaikenmaailman lomakkeet lähettän ajoissa. HUOHHH! No kävelin sitte infotiskille ja kerroin tän tilanteen ja joku ihan random mies sitte lupas että voin soittaa sen puhelimella yliopistolle. Sanoivat,että joo jonku piti kyllä olla siellä, hmm, no oottele siinä, älä liiku minnekään. Ihanku oisin minnee lähtenykään sen bagaasivuoren kanssa, jonka suurin jäsen muuten paino 22,7kg ja raja on 23kg, joten Ritaa ja tyhjää laukkua ootellessa:p


Kultahammasrivistöinen KwaZulu-Natalin mies sitten kiisi kentälle jonku melkein tunnin myöhemmin, autto mua ostamaan puhelinkortin ja laitto matkaan toisen kuskin kanssa kohti Howard Collage Campusta. Siis pakko sanoa, että AMAZING oli ainut sana mun mielessä ku ajettiin kentältä kohti yliopistoa. Niin älyttömän kaunista, vehreää jne. Vaikka jälleen kerran toin sateen mukanani, ei ollu kylmä eikä sellanen kolea vaan lämmin ja pikkusen tihutti. No kuskilta yritin kovasti kysellä
vaikka mitä mut en oo ihan varma että puhuks se edes englantia koko ajan, koska en kyllä tajunnu läheskään kaikkea. Siinä se vaan hurjasteli pakulla, vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja naureskeli tiesmille, hauska dude.

Kampuksella ensin ootin autossa, sitte pihalle, sen jälkeen sisällä vankilan näkösessä asuntolassamme, sillä aikaa kun miljoonat ihmiset soitteli toisilleen lykäten vastuutaan musta. Lievästi tunsin turhautumista tässä vaiheessa, melkein 2,5h tuntia siitä kun mut vihdoin haettiin kentältä pääsin mun huoneeseen. Pikkuinen huoneeni sisältää sängyn(jossa ei ollu muutaku patja, ei tyynyä/peittoa tms.), koulupöydän, vaatekaapin ja pienen tiskialtaan. Vessat ja suihkut on yhteisiä. No sinne sitte jättivät vaan mut ja ei mitään ohjeita siitä, että mitä pitäis tehä seuraavaks. Lievästi orpo olo ja nälkäkin alko olla ku olin viimeks syöny koneessa ja nyt sitten ei kuulemma ole mahdollisuutta päässä kauppaan koska sinne pitäisi mennä taksilla jonku kanssa ja asuntolassa kaikilla on omat ruuat. Vaihtareille oli shoppailupäivä listattu keskiviikolle, kivasti 2päivää sen jälkeen kun on saapunu, ei varmaan nälkä ehikään siinä välissä tulla tai mitään. Saatikka sitten tosiaan tyyny ois ollu kiva ja jonkulainen huopa/peitto, koska yöllä oli kyllä jo hieman viileä. Onneks oli sentäs kertakäyttölakat, joilla aion nyt pärjätä alkuunsa ja ostan sitte oikeet kunhan pääsen sellaseen kauppaan. No nälkääni söin mun suomalaisia tuliaiskarkkeja, nam nam, fazerin sininen ja salmiakit todella voi pelastaa ihmishenkiä:DD Yhet afrikkalaiset tytöt sitten kyselivät hieman mun kuulumisia yms. kun pidin ovea auki ihmiskontaktien toivossa. Sain sitten niiltä lainata adapteria, mutta noh eihän se sitten toiminu tähän koneeseen ja nettiin en ois päässy muutenkaan tosiaan. Suihku oli autuas ihanuus koko tän rankan ja pitkän matkan jälkeen, aah.


Ensimmäinen kokonainen päivä alko sitte melko aikasin, koska täällä tulee valosaa jo jossain 5-6maissa ja vasta ekan yön jälkeen älysin alkaa käyttää unimaskia. No siinä sitten oottelin 8 asti, puin urheiluvaatteet päälle ja lähin kyselemään että miten pääsen vaihtareiden toimistoon, onneksi yks tyttö sitten ohjasti mut sinne kädestä pitäen, koska muuten oisin kyllä ollu ihan täysin hukassa. Ensi kokemus kampuksesta: AIVAN TUHOLLISEN PALJON RAPPUSIA!! siis ihan on nyt pohkeet kipeet jo ekan päivän jälkeen. treeniä treeniä. Toimistossa sitten sanoin vaan että ”moi oon elisa suomesta ja tulin nyt esittäytymään ja kysymään mitä seuraavaks pitäis tehä:D” Käskivät lähteä takas asuntolaan hakemaan passin ja sairasvakuutuspaperit, oolraidi ja eikun tossua toisen eteen ja takas rappusia edes takas, onneks olin laittanu ne urheiluvaatteet ja lenkkarit koska hiki tuli kyllä. Tapasin toimistossa sitten kaksi saksalaista vaihtaria, joiden seurana sitte lähettiin ettimään kopiokonetta kirjastosta, joka toimisi kolikoilla, koska ilman opiskelijakortteja et pääse minnekään,etkä voi tehdä yhtään mitään. Ihme säätämistä. Takasin toimistolle taas, jossa tapasin sitten 2 jenkkiä ja yhen ghanalaisen vaihtarin ja tällä ryhmärämällä sitten lähdettiin yhdessä paperisotien jälkeen ettimään ruokaa:p Campuksella olevasta kahviosta ja kampuksen ulkopuolella olevista pikkupaikoista saa kaikista vain hamppareita eri muodoissa, ihanaa, siinä menee sitten mun suuri laihdutusurakka jos näitä vetelen kovin ahkerasti. Päätettiin että nyt kyllä tilataan taksi ja lähtään porukalla ruokakauppaan ostamaan ruokaa ja sitten jotain peittoja, tyynyjä, adaptereita jne. Tarkkaan ei tiedetty minne pitäis lähtä, mut onneks sitten yhet oppilaat neuvo meijän taksin oikeeseen suuntaan. Ostosreissu meni ihan hyvin, joskin paljon juttuja pitää vielä ettiä jostain muualta seuraavalla kerralla. Oivoii, keittiöistä yms. mun pitää kertoa viel erikseen myöhemmin, loppuu tila ku on niin paljon kerrottavaa.

Hengailtiin yhdessä sitten vaihtareiden kanssa koko loppupäiväkin. Jotenki tällä hetkellä hakee todella paljon turvaa muista samassa tilanteessa olevista, tuo lohtua kummasti ku tajuaa ettei kukaan muukaan tiedä mistään mitään:D Iltapäivällä sitten päätettiin lähtä paikallisen oppilaan johdolla käymään Durbanin kuuluisalla hiekkarannalla, vaikka oli tosiaan hieman pilvistä. Ranta oli aivan upea, pitkä ja varmasti ihan täynnä kun on hyvät ilmat. Sinne siis. Vaikka oli tosiaan pilvistä, ni silti mun naama ja olkapäät punotti illalla aika kivasti:DD Rusketuksen alku! Syötiin illallista yhdessä ja vaihdettiin kotimaiden kuulumisia, ihanasti olin kans hyvin perillä Amerikan tilanteesta ku siellä niin paljon vietin aikaa ja seurasin uutisia ahkerasti. Illalla vielä juotiin olutta ringissä poikien asuntolan edessä jonnekin 2 asti yöllä ja vaan hengattiin. Noh meille sanottiin vaihtareiden toimistossa, että ”just go with the flow, relax for few days, dont worry, everything is gonna work out” eli rentoutukaa vaan, kaikki järjestyy omalla painollaan aikanaan. No en valita, eiköhän tässä vielä ehi stressata tiesmistä tulevina viikkoina.