Ensimmäinen Afrikan kouluviikko takana

Tänään on siis ystävän päivä, joten voinen todeta että hyvää ystävänpäivää kaikille ihanille ihmisille, jotka on tukenu ja kannustanu mua lähtemään tänne ja kokeilemaan jotain uutta. Ymmärrän kyllä, että näinkin kauas kun lähtee niin on melko vaikeaa pitää yhteyttä kavereihin jatkuvasti, saatikka että pystyisi jakamaan kaiken mitä täällä tapahtuu. Mutta kait se vaan niin on, että olipa ystävä iso tai pieni, pyöreä tai soikea, lähellä tai kaukana, on ystävä aina ystävä:)


Ajatella, että oon täällä ollu jo kohta melkein 2 viikkoa, aika on kyllä lentäny älyttömän nopeesti, ihanku just vasta oisin astunu ekaa kertaa Afrikan maalle. Tää toisaalta kanssa herätti meijät, siis mut ja muut vaihtarikaverit, huomaamaan että nyt pitää alottaa tehokas suunnittelu ja listaus mitä halutaan tehdä ja nähdä. Muuten vielä huomataan, että hitto onki jo toukokuu ja suurin osa on lähdössä kotiin kesäkuun puolella. Mä oon sen verran onnekas, että lähen kotiin vasta heinäkuun puolessa välissä joten ehin viel reissata siinä lopussakin kun koulu on jo loppunu.


No Durbanissa riittää kyllä tekemistä ja nähtävää jokuseksikin viikonlopuks mutta tietty halutaan kanssa nähdä muutakin Etelä-Afrikkaa ja lähiseutuja. Jo nyt muutama vaihtari lähti Johannesburgiin ja saksalainen Anna lähti 3 viikoksi kaverinsa kanssa kiertelemään, tulee kuulemma sitten takaisin ja alottaa koulujutut kunhan ehtii. Hmm. en kyllä usko että proffat ihan tohon suostuu kuitenkaan. Ainiin vähän niinku vahingossa ilmottauduin nyt sitte kanssa ranskan tunneille:p hups vaan, ei todellakaan ollu tarkotus ottaa yhtään lisää kursseja, mut sitte menin juttelemaan ranskan open kanssa ja se oli niin mukava ja tajusin yllättävän paljon ekalla tunnilla, että sitte ilmottauduin. Tänään tuli sähköpostiin läksyt, ja voi elämä, melkein kaduttaa jo. Ranskan opeilla ku tuntuu olevan tää käsitys valloillaan, että oppilailla ei oo muuta elämää ku se kieli ja sen opiskelu. Sama homma suomessa. No ittepähän ilmottauduin ja kait se pitäis jo tajuta, että ihan mun omaksi parhaaksihan se on. Jos nää pisteet mitä teen täällä tulee suoraan samanlaisia suomeen ni voin kertoa, että tulee olee muuten opintopisteiden osalta tuottosin vuosi koko yliopistourani aikana. Ja sitä en todellakaan ois oottan tältä vuodelta, tää vuos on kuitenki se ”erilainen vuosi”, jolloin pitää nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja koulu tulee siinä sivussa omalla painollaan.


Tässä on mun hieno opiskelijakortti, peitin mun passin numeron tosta, ku se piti näihin kortteihin jostain syystä lätkästä.


Ainiin kävi taas vähän hassusti ton kielen kanssa ku tosiaan nää ihmiset puhuu täällä zulua kotikielenään, vaikka koulussa onneks tunnit on siis enkuks. Yritin kaupassa maksaa hienosti kortilla ja kaupan täti siinä sitten jotain alko höpöttämään mulle, ja en kyllä tajunnu yhtään mitään. Tietysti oletin, että no jos en mitään tajunnu ni varmaan zulua se nyt mulle tässä puhuu. Hienosti vastasin, että ”anteeksi kovin, mutta en puhu afrikaansia”. Täti: ”mutta minähän puhuin englantia sinulle”. Hieman revettiin siinä noiden muiden kanssa ja täti ihan totisena lievästi kyrpiintyneen näkösenä tuijottaa ja toistaa että kortti ei käy vaan pitää maksaa käteisellä. Hmm, ei uskoisi että kovin vaikea lause ymmärtää, mutta pientä kielimuuria selvästi tässä nyt:p Ja sitten vielä hienosti en edes sano, että en puhu zulua vaan afrikaansia, joka ei oo edes sama kieli ku mitä tällä alueella puhutaan. Lievästi nolona poistuin kyllä siitä kassalta.

Jenkkikaverit on sanonut että mulla on tosiaan skandinaavinen aksentti, mutta tosi selkeä kieli,verrattuna esim. saksalaisiin tai belgialaiseen vaihtariin. Puolestaan ranskan taa sope spottasi heti amerikan aksentin ja kysyi että olenko amerikassa paljon oleskellut Suomen lisäksi. Hassua. Toisaalta jenkit on saanu eniten palautetta niiden aksentista, on kuulemma hyvin paksu aksentti, ja ei meinaa paikalliset ymmärtää heitä:p Hyvä olla välimaastossa. Muuten kielen kanssa ei oo ollu oikeestaan mitään sen suurempia ongelmia. Välillä höpötän mitä sattuu ja menee sanat sekasin, mutta kait nuo ovat ihan ymmärtäneet mitä tarkotan. Joillakin tunneilla proffien aksentti on kyllä jotain ihan käsittämätöntä, en ihan kaikkia sanoja tunnista ennenku ne kirjottaa ne taululle tai näyttää dialta. Lievästi lausuvat eri tavalla meihin verrattuna:D Kunhan ei vaan se möngerrys muhun tarttuis, sen jälkeen ei kyllä kukaan enää ymmärrä mua. Ainiin oli aika mielenkiintonen mun Issues in international affairs-kurssin proffa. Converset jalassa, riutunut harmaa t-paita ja etelä-afrikan väreillä ja lipuilla koristellut farkkupöksyt jalassa ilmesty ekalle tunnille ja ei selvästikään tienny mitä siellä ois pitän tehdä:D Hauska proffa kylläkin, mutta saas nähä mitä tosta jää käteen vitsien lisäksi.


Ainiin tänään ostin pikkutuulettimen. Oon ollu yltäpäältä hiessä KOKO AJAN. puol tuntii suihkun jälkeen on hyvä, mut kaikki muu aika on yhtä hien kartoittamaan oleskelua. Paikalliset pukeutuu farkkuihin ja ite en vois edes kuvitella että miten saisin ne kiskottua jalkaan aamulla, saatikka että olisin ne päällä koko päivän. Periaatteessa ulkomaalaiset tunnistaa shortseista ja hikisestä naamasta:D Paikalliset naiset/tytöt pukeutuu aivan älyttömän ihanasti värikkäisiin vaatteisiin, mekkoihin, hameisiin ja farkkuihin, ja näyttävät tulleen suoraan ku jostain kataloogista. Ite siinä vieressä sitte pienenä hikisenä porsaana shortseissa ja topissa, meikittömänä ku meikit ei tartu tähän hikiseen naamaan ollenkaan ja tietysti edelleen erittäin valkoisena verrattuna paikallisiin. Rusketus projekti siis etenee tosi hyvin, mutta paikalliset on lähinnä mustia, ni en varmaan ihan sinne asti yllä koskaan:p Ihmekös tuijottavat ku näytän varmaan siltä, että saatan nääntyä kuumuuteen ihan koska vaan. Hyvin viehättävä näky varmaan. No nyt mun pikkutuuletin saa puhaltaa ympäri vuorokauden niin että pystyn ehkä jopa nukkumaanki, ilman että tarvii uida koko yötä tossa sängyssä.



Huomenna alkaaki sitte viikonloppu taas ja paljon on suunnitelmia:p Niistä sitten taas lisää myöhemmin!