...

It´s time for Joie de Vivre

maanantai 11. helmikuuta 2013

Äärimmäinen turhautumisen multihuipentuma= yliopistoon rekisteröityminen

Noh otsikko kertonee melko paljon siitä millasia viimeset pari päivää on ollu. Voi elämä tätä systeemiä, tuun kyl antaa tästä melko tehokasta palautetta jossain vaiheessa ku kysyvät kuitenkin että miten on toiminu käytännön jutut. Nyt ku vertaan meijän vaihtareihin, niin kyllä ne saa kaiken lautasella valmiina tarjoiltuna verrattuna tähän byrokratian riemuvoittoon.


Päivä alko klo9 aamulla tutulla kaavalla, ootellaan puolisen tuntia enneku alkaa tapahtua yhtään mitään. Sne ja Ali on meijän vähän niinku vaihtarituutoreita joten he sitten alkoivat jakamaan rekisteröitymislomakkeita ja muita paperilappusia ja tietenkään niitä ei ollu kaikille tarpeeksi ja osalta puuttu kokonaan kaikki lomakkeet. Valmiiksi täytetyissä lomakkeissa kivasti luki, että mun kotikieli on hollanti (dutch) :DD Noh pitänee alkaa harjottelemaan, laittavat varmaan jonku loppukokeen tästä mulle tai jotain. No muutama jenkki oli kans lomakkeiden mukaan opiskellu Euroopassa ja oli saksalaisia kansalaisuudeltaan.
No ensimmäiseksi tuli tosiaan korjata kaikki tuhannet virheet, seuraavaksi piti listata omat kurssit mitä aikoo ottaa ja tarkistaa lehtisestä että onko niitä varmasti tarjolla tällä kevätlukukaudella. Mun kursseista ¾ oli jonneki hävinny tai siirretty kokonaan syksylle. Olin tässä vaiheessa että jaahas, mitäköhän nyt sitte pitäis tehä, kuitenki jotain opintopisteitä pitäis keräillä. Jätin sitte yhen oikeustieteellisen kurssin ja listasin muita vaihtoehtoja varmuuden vuoks ja ajattelin että kysyn sitte tarkemmin kunhan pääsen kerämään nimikirjotuksia proffilta. Kierrettiin tosiaan papereiden kanssa ympäri kampusta ettimässä proffien nimmareita näihin meijän papereihin, toisilla meni helposti ja toisilla taas ei. Kuuluin tohon jälkimmäiseen, sillä ku oli mun vuoro lähtä oikeustieteellisen laitokselle keräämään nimmareita ni oltiin täysin eksyksissä meijän ryhmän tuutorin kanssa ja kukaan koko laitoksella ei tuntunu tietävän yhtään mitään mistään. Yks kirjaston täti hieman ärähti mull, että ei kuulemma tykkää mun asenteesta ja miten esitin asiani, noh saatoin kenties hieman suorasukaisesti sanoa muutaman valitun sanan tosta systeemistä, mutta ei kyllä silti sen olisi tarvinnut alkaa ärhentelemään siinä. Jos kerran työtehtävä on auttaa opiskelijoita, ni kenties kannattaisi tehdä työnsä niin ei tulisi negatiivista palautetta. Sanonpahan vaan.


Noh sitten löysin huoneen jossa allekirjotuksia jaettiin, ja totesin että mikäli en aio jonottaa myös seuraavaa viikkoa pikkuisessa huoneessa että saisin allekirjotukset ja sitten vielä toisessa jonossa rekisteröitymässä, niin parempi vaan tehdä täyskäännös. Jätin sitten kaikki oikeustieteelliset kurssit valitsematta ja päätin ottaa poliittiselta osastolta kansainvälisten suhteiden kursseja tilalle. Lyhyemmät jonot ja mielenkiintosemmat aiheet voitti nyt tän erän. Saa nähä sitten mitä kotiyliopisto tykkää tästä suunnan muutoksesta, mutta harmillisesti kun minulla ei ollut internet yhteyttä käytettävissä valintoja tehtäessä, niin en voinut kysyä. Hups vaan. Noh onneksi meillä on melko vapaata muutenkin noiden kurssien kanssa ollut, toisinkuin saksalaisella oikeusopiskelijalla, joka jonotti allekirjotuksia rapiat 4h, jonka jälkeen proffa lähti kotiin ja sanoi että tulkaa huomenna uudestaan. En tiedä monta päivää meni opiskelijakortin saamiseen tältä tytöltä loppujen lopuksi. Että hieman mun sisäinen oikeustieteilijä tässä nyt koki identiteetin kadotuksen, mutta toisaalta noi poliittisen osaston kurssit saattaa lopulta olla jopa hyödyllisempiä mulle tulevaisuuden kannalta kun ihan perus oikeustieteelliset kurssit, joita oli tarjolla täällä tälle keväälle. Turha käydä samoja peruskursseja täällä jotka kävin joensuussa jo ekana vuonna…


Allekirjotusten jälkeen vietiin paperit jonnekin kellarikerrokseen, jossa ne repäs pikkusen kulman papereista ja lätkäsi leiman siihen. Seuraavaksi lähdettiin sitten ottamaan kuvia opiskelijakortteja varten. No tässä vaiheessa mä ja jenkki Dylan jäätiin rannalle, koska meitä ei kuulemma löytynyt systeemistä. Kivasti kiilteli toisten opiskelijakortit, me lähtiin takas kellariin toiselle puolelle kampusta selvittämään minne me kadottiin matkalla. Piti kuulemma oottaa vielä jonkin aikaa että ehtivät listata meidät systeemiin, jaahas, no syötiin vähän lounasta tässä välissä ja sitten etuiltiin erittäin suorasukaisesti kuvausjonossa vedoten siihen että kuvaaja mukamas oli sanonut että voidaan tulla suoraan takas. höpöhöpö, ei se mitään ollu sanonu mutta siinä vaiheessa ei todellakaan enää vastalauseita kuunneltu, vaan rynnittiin Dylanin kanssa suoraan kuvattavaksi. Onneksi Dylan on iso musta mies, joten mä menin kiltisti vaan perässä ku se raivas meille tietä:DD


Kovin tuli kaunis kuva ja vihdoinkin noin 5h jälkeen opiskelijakorttini oli vihdoin kädessäni. No tietysti heti lähdin hakemaan kannettavaa tietokonettani, sillä atk-tyyppien pitää tehdä jotain koneille jotta ne toimivat näiden nettisysteemissä. Todettiin muiden vaihtareiden kanssa että nyt ei oo kyllä meidän koneissa vika vaan tässä systeemissä kun mikään ei toimi. Tietenkään se atk-tyyppi ei osannut mitään koneelle tehdä vaikka kuinka käänsin tietokone termistöä suomesta englanniksi sille. Melkein tuntui kuin ite olisin osannu enemmän ku se, ja mä oon sentäs ihan nollatason tietokonetietäjä. Sanovat että tuu vaan takas vaikka maanantaina että sitten oot varmaan jo systeemissä sisällä ni katotaan uudestaan. Melkein itkin tässä vaiheessa, olin ihan loppu koko rumbasta ja sitte se mitä olin odottan kaikkein eniten- nettiyhteys- ei vieläkään onnistunu.


Perjantai iltana sitten mentiin hieman rentoutumaan ja nollaamaan tämä rankka päivä. Paikallisessa pubissa jotkut miehet yritti hipelöidä mun hiuksia, kovin olen kuulemma kaunis ja vaaleat hiukset hohtavat hienosti. Tämä selvä, mutta älkää koskeko mun hiuksiin kuitenkaan, kiitos:p Oon pyrkiny pitämään hyvin tehokkaasti etäisyyttä kaiken maailman miekkosiin täällä vaikka melko paljon kyllä tuijottavat kaikkialla. Ihan kaveripohjalta voin jutella, mutta sen enempää ei kyllä tarvi tulla lähemmäs, hieman kuitenkin takaraivossa on varotukset siitä mitä voi käydä jos ei muista missä päin nyt ollaan.


Loppuviikonloppu meni ihan mukavasti, rannalla kävin polttamassa itteni, aallot oli liian isoja mulle joten tyydyin vaan pysymään pikkulasten kanssa matalassa vedessä:p Tuli ajeltua paikallisilla bussiautoilla kaupungissa, oma seikkailunsa sekin systeemi:p Sitten sunnuntaina otettiin melko rennosti aamupäivä ja sitten iltapäivällä käytiin suurimmassa ostoskeskuksessa kiertelemässä mutta kivasti taksikuski vedätti meitä ja väitti että Gateway on auki 9 asti kun se meni kiinni jo 6, niin että ei ehditty oikeastaan shoppailla ja kierrellä kuin muutama tunti.


Tänää alkaa luennot, vähän jännittää että miten menee eka koulupäivä ja löydänkö edes oikean luokan.Nii ja tosiaan täysin uusi aihealue mulle toi poliittinen tiede:p
-elisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laita toki kommenttia tai terveisiä:)