Elikkäs kaikki sai alkunsa torstai-iltapäivällä, ku tytöt kysy että lähenkö reissuun niiden kanssa seuraavana aamuna klo 5.40. No tietty sanoin, että no joo mikä ettei, minne ollaan muuten menossa:p Suunnaksi tuli South-Coast Umzumbe-niminen paikka, jossa majottauduttiin hostellissa rannan tuntumassa. Hostelli oli ihan ku viidakon keskelle rakennettu kylä, treehouse-puumajoineen, uima-altaineen ja allasbaareineen tietysti:p Totally Cool-mesta. Matkassa mukana meitä oli kaiken kaikkiaan 9 ja Durbanista Umzumbeen mentiin tyylikkäästi Greyhound bussilla, joskin jälkikäteen saatiin tietää että se ei todellakaan ole halvin vaihtoehto matkustaa täälläpäin. No oppia ikä kaikki.
Kivasti huomasin ekan bussimatkan jälkeen, että jaahas mun elektron kortti ei toimi, en saa nostettua käteistä, en maksettua mitään kyseisellä kortilla ja tietysti en kanna mukanani älyttömiä kasoja käteistä, koska täällä ei koskaan tiiä koska lähtee tavaraa kävelemään. Jo kolmen vaihtarin puhelimet on kadonnu, joten en kokeile onneani koko omaisuuden kanssa. Lisäksi tietysti olin jättäny toiset pankkikortit samasta syystä residenssiini…No siinä sitten mietin että tosi kiva, eihän mulla oo rahaa edes takastulomatkan verran mukana. Soittelin sitten veljelle Suomeen, koska en muistanu kenenkään muun numeroita ja veli sitten laittoi mulle isin numeron ja isi soitteli mun puolesta pankkiin ja selvitti että ei pitäisi olla mitään häikkää. No ei paljon auttanu, piti vaan toivoa parasta, että yhteys toimisi taas jossain vaiheessa tai sitten että joku mun uusista kavereista haluis maksaa munki osan toistaseks tän hässäkän takia. No mutta en oo kyllä ensimmäinen meistä, jonka kortit tekee väliaikaisen lakon ja aiheuttaa päänvaivaa omistajalleen. Tästä lähin vaan täytyy pitää huolta, että on koko ajan jonku verran varakassaa käteisenä sekä ottaa todellakin myös toi toinen kortti mukaan matkalle varmuuden vuoksi. Mun onneksi kortti siis alkoi vihdoin sunnuntaina toimia, kreivin aikaan kun oli aika maksaa hostelli majoitus ja kertynyt piikki.
Pääsääntösesti viikonloppu meni rannalla makoillessa hankkien sitä täydellistä rusketusta:p Ite tosiaan pelkään aaltoja (joo, tiedän, se on outoa), ja täällä ne oli kyllä suurimmat mitä oon ikinä nähny missään. Ensin meinasin että en kyllä mee ollenkaan tonne mereen, että hukun takuuvarmasti. No koetin onneani, perseelleenhän se meni, kirjaimellisesti. Aalto kaato mut rannassa, olin yltäpäältä hiekassa, pöksyistä olisi voinut lapioida hiekkaa pois, mutta tietysti en siinä keskellä rantaa voinut alkaa mitään puhdistamaan vaan piti suunnistaa toiselle puolelle rantaa altaalle. Kaiken tämän hauskan lisäksi samalla kun kaaduin, venäytin nähtävästi pakaralihakseni. Lievä häpeän taivallus kohti allasta, uimavalvojien ohitse, yltäpäältä hiekassa, pinkki bikinin alaosa roikkuen oudosti aivan kuin olisi kakat housussa linkuttaen perse revähtäneenä. Ihan perus perjantai sanoisinko. Kävely on vielä muutamanki päivän jälkeen hieman tuskaista ja kampuksen tuhannet rappuset ei oikein auta asiaa. Ja älkää edes kysykö miten voi venäyttää takaliston lihakset, nähtävästi sitä voi edesauttaa ensin hullulla aerobic tunnilla, venyttelyn puutteella ja viimeistellä koko paketti tappaja aalloilla.
Nooh mutta muutoin meni vkl aivan ihanasti, ja täyden kunnian voin antaa mun uusille kavereille, ympäri maapalloa kerätylle hullulle joukolle, joka sai mut nauramaan maha kippurassa tiesmille. Jotenki ollaan kyllä selvästi hitsauduttu yhteen tietyn porukan kanssa, jonka kanssa sitte mennään yhessä vapaa-ajalla ja nyt kans reissussa. On täällä muutamia sellasiaki ihmisiä, joiden kanssa en kyllä halua lähteä yhtään minnekään, kun yhteinen lounaskin tuntuu olevan ihan tarpeeksi. Kaikkia ei voi vaan sietää.
Sunnuntaina oli sitten aika palata todellisuuteen ja ikävä kyllä aikatauluista johtuen ei ehitty enää sunnuntai aamuna suunnitellulle vaellukselle joka ois suuntautunu vesiputouksille ja jonnekin kauniiseen luontoon. Mutta aateltiin, että kyseinen paikka ei oo ku 1,5h täältä Durbanista joten voidaan tehdä vaellus myöhemminkin pelkästään ilman yöpymistä. Paluu oli masentava. Jotenki oli tosi vaikea palata tänne kampukselle ja alkaa asennoitua tulevaan kouluviikkoon. Nyt alkaa auttamattomasti elämä taas kulkea viikonlopusta viikonloppuun ilman mitään siinä välissä, koulu menköön omalla painollaan.
Toivottavasti saan tänne ladattua jotain upeita kuvia, joita voi sitte kuolata kaikki kateelliset:p Seuraavaksi pitää varmaan hieman päivittää millanen oli mun eka lakko täällä yliopistolla sekä siitä miten tylytin taksikusia ihan kympillä, kun meinasi huijata jälleen kerran. Tällä hetkellä kuitenkin kärsin hieman punaisesta olemuksesta ja tunteesta että mun naama ja dekoltee on tulessa, lievää palamista eilen ja tänään ja taas kärsitään lopputuloksesta. ihanaa.
-elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Laita toki kommenttia tai terveisiä:)