Lomanen pahanen vol 2

No niin nyt on aika pistää tuo jo pari viikkoa sitten ollut loma pakettiin myös täällä blogin puolella. Varmaan jotkut ihmettelevät miksi ihmeessä en vain kirjota eteenpäin ja jätä jo viikkoja sitten tapahtuneita juttuja taakseni. Noh kuulkaas kuomaseni, ehkä teitä ei kiinnosta mutta minua itseäni kyllä senkin edestä :p Elikkäs ihan puhtaasti itsekkäistä syistä kirjoitan mahdollisimman paljon muistiin, jotta sitten jossain vaiheessa voin lueskella kaiken uudestaan ja palata näihin tapahtumiin täällä:D Vielä pieni hehkuttamisen arvoinen asia, ystäväni Jossu tulee tänne ensi kuussa!! Jippii, melko yllärinä tuli tämä matka, sillä vaikka joskus aikoja sitten puhuttiinkin että täällähän mä olen ja vierailulle saa tulla, mutta tosi asiahan on että matkustaminen tänne kustantaa aika paljon ja ihan kuka vaan ei saa sellasia summia taskuunsa tuosta noin vaan. No tässä tapauksessa onneksemme Jossu valmistuu nyt keväällä ja tämä matka on valmistujaislahja:) Noh hehkutan tätä juttua vielä myöhemmin hieman lisää, nyt loma tunnelmiin, voi niihin ihaniin!

Maanantai 1.4
Suunnaksi otettiin Addo Elephant park, joka on siis safari, jossa on myös muita eläimiä näiden elefanttien lisäksi. Portilla meiltä ensin tivattiin 160R/ person hintaa, koska emme olleet etelä-afrikkalaisia. Onneksemme kuitenkin älysimme kysyä opiskelija-alennusta, joskin kuulemma vain etelä-afrikkalainen opiskelijakortti kelpaa. Olisittepa nähnyt tädin naaman kun kaivoimme UKZN:n opiskelijakortit esiin, hinta tippui 40R/ henkilö. Lievää turistien rahastusta kenties havaittavissa. Ensin ei nähty muita kun pikku elukoita ja kaiken maailman peuroja ja aloin jo käydä levottomaks, minne ihmeeseen ne on piilottan ne kaikki norsut ja muut. Puistossa piti kuitenki olla noin 450 norsua sekä mahdollisuus nähdä niin ikään niin sanottu ”big five” eli norsu, sarvikuono, leijona, afrikanpuhveli ja leopardi. Siinä sitten ajeltiin eteenpäin ja ympäriinsä kunnes yhtäkkiä keskellä tietä seiso älyttömän isokokoinen elefantti jättiläinen. Oltiin tietysti että WOWW, siistiä, otetaan kuvia siitä. Ihan innoissamme räpsittiin siinä, kunnes tajuttiin että tuota noin sehän tulee meitä kohti ja ei näytä mitenkään iloselta otukselta. Heilutteli korviaan ja kärsäänsä ja töräytteli uhkauksia meijän pienelle siniselle autolle. Pikkasen rivakasti laitettiin peruutusvaihde päälle tuossa vaiheessa. Robin lukee samalla esitteestä, että norsut voivat talloa auton ja täten myös ihmisen hengiltä, joten niiden kanssa ei pidä leikkiä. No niin siellä koko porukka hysteerisenä pikku autossa peruuttamassa karkuun Lennyksi ristimäämme norsua. Lenny ottaa jo juoksuaskelia ja me yritämme peruuttaa pikku soratietä kiemurrellen karkuun. Huh huh, onneksemme Lenny nähtävästi sai tarvittavan Ego boostin ja jätti meidät rauhaan kääntyen pois tieltä kohti savannia. Mitä tästä opimme? Jos norsu haluaa omistaa tien, se omistaa sen, ei vastaväitteitä. piste.
tässä kuva Lennystä:D


No tietenkään emme oppineet tarpeeksi tästä vaan muutaman tunnin kuluttua ja nähtyämme muita elukoita, kuten seeproja, puhvelin, strutseja yms. satumme norsujen juomapaikalle. Juomapaikan vieressä on parkkipaikka ja ihmisiä ulkona autoistaan ottamassa kuvia. Itsehän rakastan olla kuvissa ja tässä näin mahdollisuuteni tulleen olla samassa kuvassa norsujen kanssa. Hyppään ulos autosta ja suuntaan norsujen eteen seisomaan ja yritän ohjastaa Dillionia ottamaan hienon kuvan meistä. Tässä vaiheessa nainen viereisestä autosta sanoo melko kireästi ” young lady, u better get back to that car right now!” ”nuori neiti, sinun on parasta mennä takaisin sisälle autoon nyt heti!”. Norsut olivat tosiaan kiinnittäneet huomionsa meihin ja lähestyivät minua selän takaa jo melko lähellä. Juuri edellisellä viikolla nainen oli kuollut Krugerin puistossa elefantin tallattua hänet elävältä, en halunnut kokeilla tätä kuitenkaan. Väistämme jälleen peruuttamalla poispäin norsuista. Varmasti kaikki muut turistit kiittivät meitä kovasti tässä vaiheessa kun tulimme ja pilasimme koko hetken. No norsut jatkoivat matkaansa ja hyppäsin vielä kerran ulos autosta ja sain kuvan minusta ja norsujen takapuolista. No johonkin sitä on tyydyttävä.

Myöhemmin saimme vielä tuta norsujen voiman, kun jäimme jäimme jumiin keskelle tietä muiden autojen kanssa norsujen kävellessä aivan autojemme vierestä ylittäessään tien. Tuossa vaiheessa hieman pulssi jälleen kiihtyi ja tuntui uskomattomalta olla niinkin lähellä niin älyttömän isoja otuksia. Olisin voinut koskettaa ikkunastani käsin norsun mahaa jos olisin halunnut, en kuitenkaan halunnut riskeerata omaa ja muiden turvallisuutta noinkin tyhmällä tempulla.
Parempi vain istua hiljaa ja ihailla. Addo Elpehant parkista ajoimme Jay-Bayhin, joka on siis surfarien luvattu kaupunki.


Tiistai 2.4
Pelkään aaltoja ihan kuollakseni. Tämä oli siis lähtökohtana, mutta päätin voittaa edes yhden peloistani tällä matkalla, joten ilmottauduin surffikurssille tyttöjen kanssa. Onneksemme tiistai aamu oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, joten kurssin suorittaminen oli mahdollista. Märkäpukujen päälle pukeminen itsessään oli jo erittäin hauskaa, sillä näytimme aivan ninjoilta :D Laudan kantaminen tuulessa oli ensimmäinen haaste, melkein iskin laudalla vahingossa pariin autoon ja ohikulkijaan jo matkalla putiikilta rannalle. Ensimmäisenä etappina oli päästä mahalleen laudalle, meloa eteenpäin ja liukua. Ensimmäinen liuku oli aivan mahtava kokemus ja siitä se innostus sitten lähti. Seuraavaksi piti päästä polvilleen laudalle ja liukua jälleen. Viimeinen ja vaikein etappi oli tietenkin seisomaan pääseminen. Voi elämä se oli vaikeata, etenkin kun on tottunut laittamaan tietyn jalan ensimmäisenä esimerkiksi kävellessä, mutta nyt takajalka pitikin siirtää ensin ja sitten vasta etujalka. Lopulta kuitenki tuhansien yritysten jälkeen pääsin kuin pääsinkin ylös laudalla ja jopa useamminkin kuin vain kerran. Rapatessa roiskuu ja nii myös surfatessa, join varmaan 5 litraa suolavettä, laskeuduin kirjaimellisesti sekä naamalleni että perseelleni erittäin monta kertaa, satutin ranteeni ja toinen kylkeni oli koristeltu jälkikäteen komeilla mustelmilla. Kaikesta tästä huolimatta olin erittäin iloinen ja kaikkeni antanut kahden tunnin uurastuksen jälkeen. I DID IT! TEIN SEN! Sisäinen surffigimmani ei voinut olla kulkematta rinta rottingilla ympäri kaupunkia. Olin unohtanut vaihtovaatteet joten kuljin ympäriinsä pyyhkeeseen verhoutuneena hiukset surffikiharoilla, mahtoivat paikaliset nauraa ”taas näitä alottelijoita”:D Varmasti tulen kokeilemaan uudestaankin jossain vaiheessa, joskin täällä durbanissa aallot ovat kuulemma hieman jyrkempiä ja täten myös vaikeampia joten saa nähdä lähdenkö kokeilemaan onneani.


Keskiviikko 3.4
Jay-Baystä suunnistettiin Lions Parkiin, jossa piti olla mahdollista leikkiä leijonan pentujen kanssa yms. Eksyimme ensin väärään puistoon ja melkein maksoin sisäänpääsymaksun lintupuistoon, hieman katsoi respan tyttö kummissaan kun kyselin innokkaasti että nooh missäs ne leijonat nyt oikein on. Lopulta löysimme tiemme oikeaan puistoon kuitenkin ja pääsimme näkemään leijonia, jotka kylläkin olivat erittäin väsyneitä ja tuskin liikahtivat vaikka kuinka yritimme niitä houkutella. Ajoimme myös leijonien häkkiin autolla, ja no tietenkin jäimme jumiin erääseen mäkeen keskelle häkkiä. Veivasimme jonkin aikaa ylös ja alas mäkeä herättäen täten myös leijonien huomion. Tässä vaiheessa päätimme että käännymme vain kokonaan ympäri, ei viitsi toisten unia häiritä sen enempää :D Ikäväksemme pentujen kanssa leikkimisestä olisi pitänytkin pulittaa vielä sievoinen summa lisää, joten se hupi jäi sitten tällä kertaa kokeilematta. Vauva leijonan näimme kuitenkin kauempaa, kuten myös hyeenoja, pantterin ja leopardeja.
Lähtiessämme kohti puiston uloskäyntiä tien molemmin puolin oli kirahveja käyskentelemässä puskissa. Voi sitä ilon tunnetta! Olen siis kirahvi-fani, en tiedä miksi tarkalleen ja kuten kaverini sanoivat ”nehän on vaan outoja ja tylsiä elukoita, jotka ei osaa edes juosta”. No mutta kuitenkin, ihan innoissani hyppäsin autosta jälleen ulos ja suuntasin yhteiskuvaan tietenkin :D Mihinkä linssilude sitä tavoistaan pääsisi.

Lions parkista ajoimme Mossel Bayhin, joka on tunnettu haisukelluksistaan. Ikävä kyllä nyt oli haisesonkin väliaika, joten nähtävästi ne eivät ole tuolla alueella juuri nyt. No ei se mitään, onneksi pysähdyimme Mossel Bayssä vain yhden yön nopean välipysähdyksen verran, joten ei meillä olisi aikaakaan ollut sen suuremmin. Illalla söimme paikallisessa ravintolassa, jossa tarjoilija ei selvästikään puhunut englantia. Kasvisruuista osa tuli lihan kanssa ja omasta kanapastastani puuttui kana kokonaan. Note to yourself: mikäli tarjoilija ei puhu selvästikään samaa kieltä, älä edes yritä tehdä muutoksia ruokiin valitse vain salaatti ilman lisukkeita, viinin nimellä ei ole väliä se on vain viiniä ja lopulta varmista mitä löytyy lautaseltasi ennekuin pistät haarukan suuhusi.
Mossel baysta suuntasimme kohti Capetownia, mutta taidan nyt silti jättää tuon osan vielä kirjoittamatta, alkaa hieman väsy painaa tässä jo. Elikkäs lomanen pahanen vol 3 jääköön vielä odotuttamaan itseään :D No ei tämä vielä mitään, Caitlin aikoo kirjoittaa oman bloginsa päivä kerrallaan, siinä sitä vasta aikaa meneekin.


Nyt ovat siis kaikki neljä kurssikoetta takanapäin, VIHDOIN! ja ihan kunnialla tässä ollaan varmaankin selvitty, eiköhän ne kaikki läpi mene kuitenkin. Nyt puuttuu enää muutama essee, joita tulen sormet sauhuten naputtelemaan tulevan viikon ja ensi viikonlopun, 29.4 on 3 esseen palautuspäivä, joten sinne tähdätään. Sen jälkeen onnekseni pitäisi helpottaa kummasti : )Sitten odotellaankin vain kesäkuun loppukokeita enää ja tehdään muutamia ranskan viikottaisia tehtäviä.
-elisa