Jossu Afrikan Maalla

Jossu saapui siis tänne Durbanin aurinkoon viime sunnuntaina ja aamusella hyppäsin taksiin noutamaan tätä pohjoisen ystävääni kentältä. Lievästi siinä tuli kyyneleet silmiin kun tunnistin tutun naaman kentän vilinästä. Ei oo oikeestaan ollu koti-ikävä täällä ollessa, mutta ehkä se sitten jotenki purkautu kun joku tuttu kotoonta ilmesty tänne.


Käytiin viemässä tavarat mun residenssiin, joka kenties hieman kauhistutti ainakin aluksi Jossua, mutta no olinhan mä itekin ekoina päivinä melko kauhuissani tästä pinkistä vankilasta ja sotkusista keittiöistä yms. No nopeesti tähänkin tottuu kuitenki ja nyt en ite edes kiinnitä niin paljoo huomiota pikku juttuihin.
Sunnuntai vietettiin sitten Ushaka Marine Worldissä, ensin Gargo Hallissa käytiin syömässä hienosti äitienpäivä Menut kalojen uidessa koko seinän kokosessa akvaariossa. Itehän soitin kanssa äitille aamupäivästä Äitien päivä terveisin, meinas äiti varmaan tuolilta tippua innostuksesta, kun en tosiaan ole kertaakaan tähän mennessä soittanut. Facebookissa viestejä oon lähettäny, mutta muutoin taitaa olla porukat jo melko tottuneita lukemaan kuulumiset täältä tai naamakirjasta, olenpas ollut huono tytär:D Isille soitin kerran kun pankkikortti ei toiminut ja tekstarin pistin, kun norsuilla ratsastin ja leikitin leijonan pentuja. Mitä sitä turhaa soittelemaan jatkuvasti, eiköhän nuo oo tottunu jo siihen, että olen enemmän poissa kun paikalla.

No niin sitten takaisin kuulumisien päivittämiseen.


Seuraavaksi vuorossa oli siis haiden kanssa uiminen haitankissa. Jossu aluksi hieman oli kauhuissaan ajatuksesta, mutta minä tietysti pakotin sitten, että nyt uikkarit päälle ja lähtään uimaan haiden kanssa. Pikku juttuja näin heti alkuunsa. Loppujen lopuksi haitankki ei siis ollut niin pelottava juttu kuin oikea meressä haihäkissä uiminen. Aion kyllä jossain vaiheessa senkin vielä tehdä, mutta tällä kertaa tyytyminen oli vähän kesympiin haihin, jotka eivät liikoja meihin edes kiinnittäneet huomiota. Hengissä selvittiin ja kivaa oli : )


Maanantaina kippasin yhdet tunnit ja onnekseni toiset ranskan tunnit peruttiin, joten olin vapaa koko päivän. Suuntasimme ensin Durbanin Botanic Gardeniin, joka oli kyllä erittäin kaunis paikka ja olisi ollut täydellisen sopiva picnicille, mutta olimme jo tuhonneet omat eväämme aiemmin koulun kahvilassa. No mukava paikka silti hieman istuskella ja käyskennellä ympäriinsä.


Botanic Gardenista matkasimme Victoria’s Markettiin, jossa myydään siis kaikkea turistikrääsää näin suoraan sanottuna, mutta toisaalta pitäähän sitä jotain tuliaisia ja muistoja hankkia jostain kuitenkin. Hienosti marketissa pitäisi tinkiä myyjien kanssa, jotka laittavat hinnat meille huomattavasti todellisuutta korkeimmiksi. No en nyt voi sanoa meidän olleen kovinkaan tehokkaita tässä tinkimisosiossa, mutta parhaamme yritimme kuitenkin ja tarttuihan sitä mukaan vaikka ja mitä. Nyt ovat melkeinpä tuliaiset ostettu ja yritän Jossun mukana lähettää mahdollisimman paljon tavaraa kotiin päin, sillä muute tulen kyllä olemaan ihan pulassa heinäkuussa.

Iltasella Jossun oli aika kokeilla paikallista aerobiciä, jota olen siis hehkuttanut ihan olan takaa. Sanotaanko nyt näin että Jossu sai kyllä maistaa ihan kunnolla miltä tuntuu melkein kuolla sinne salin lattialle. Ja tehtiin vaan siis yksi tunti, kun yleensä itse teen maanantaisin tuplatunnit. No hyvä vaan hieman liikuntaa ja mikäs siinä kokeillessa ja nähdessä mitä oikeasti täällä teen melkein joka päivä, että ei tämä pelkkää lomaa mullekaan ole.


Tiistaina käytiin hieman shoppailemassa vaatteita Musgrave ostoskeskuksessa ja tarttui Jossun mukaan muutamat mekot, joskin täällä myydään siis tällä hetkellä jo eniten talvivaatteita kuten myssyjä ja villahuiveja, joita me taas ei oikein viitsitä edes ostaa kun kerran on kesä jo tuloillaan kotoSuomessa. Ilta vietettiinkin sitten tietokone luokassa, sillä nettiyhteys ei ole täällä residenssissä kunnolla toiminut koko viikkona ja meidän piti suunnitella meidän viikonloppu matkaa ja tietysti myös päivittää kuulumisia.


Keskiviikot mulla on melko tehokkaita päiviä kun alotan aamun Personal Trainer sessioilla 6.45am ja siitä sitten ranskan tuplatunnit eli 4 tuntia ranskaa ja sitten vielä heti perään yksi politiikan pari tuntinen pläjäys. Ja koska tosiaan koulussa tälläkin hetkellä vielä olen joutui Jossu tulemaan mukanani tunneille. No jotkut tietysti kysyivät, että miksi Jossu tulee mun mukana, mutta toisaalta mitä muutakaan se yksin täällä mun huoneessa tekisi tai että lähtisi ihan yksin jonnekin kaupungille, kun täällä ei tosiaan parane eksyä väärille seuduille edes porukassa. Joten ensin ranskan tunnilla esiteltiin vähän Suomea, hienon power pointti esityksen olin luvannut tehdä kun kerran oli suomalainen kaverikin mukana. Ihmettelivät että ai onks porot ihan oikeita eläimiä vai? Luulivat että niitä on vaan saduissa:D Kylmää talvea kauhistelivat, joskin tykkäsivät lumikuvista. Loppu tunnin Jossu kirjotteli kortteja ja luki lehteä kun mä kärsin ranskan jutuista.


Politiikan tunnilla Jossu näki miten täkäläinen opetuskulttuuri ylistää oppilaita muun muassa haukkumalla oppilaita tyhmiksi olioiksi ja sanoo olevansa erittäin pettynyt joihinkin meistä jne. Oikein ylistävää oli, itsehän olen onneksi hyvin tehnyt kurssikokeen ja ollut ystävällinen proffalle, joten kun tunnin jälkeen kävin kysymässä että miksi minulta ei kysytty mitään suullisessa tentissä tunnilla, sanoi hän vain että jätti joitakin väliin kun olivat jo tarpeeksi hyviä ja siinä sitten pienen hymyn kanssa kysyin että onko ihan ok, jos jätän perjantain tunnit väliin kun on tuo suomalainen ystävä täällä käymässä ja lähdetään viikonloppuretkellekin vielä. Hyvin kävi tämä proffalle : ) Ihanaa olla ihana.

Keskiviikko iltana kävimme vielä Jazz-illassa hieman kuuntelemassa musiikkia ja oli kyllä hyvä esiintyjä tällä kertaa, toisinaan ollu vähän heikompaakin mutta nyt sattu hyvä tuuri.


Torstaina aamusta kävimme hieman tunneilla istumassa jälleen, jossa jaoimme suomalaisten näkemystä pakolaisista muun muassa. Ihan mielenkiintoista kyllä. Tuntien jälkeen yritimme suunnistaa KwaMuhle-museoon, jossa piti olla Apartheid-juttuja, mutta oli kyllä ihan pettymys kyseinen museo. Osittain ihan tyhjä ja muutoin melko oudosti rakennettu, olimme valmiita varmaan alle 20minuutissa. Seuraavaksi suunnitelmissa oli Jumma-Moskeija, jonka piti olla erittäin iso ja mielenkiintoinen nähtävyys. No emme ikinä löytäneet perille kyseiseen moskeijaan, koska kukaan ei oikein tuntunut tietävän missä se sijaitsee tarkalleen ottaen, ja emme viitsineet lähteä harhailemaan kahdestaan ympäri kaupunkia. Päädyimme sitten erääseen ostoskeskukseen, josta Jossu löysi valmistujaismekon ja mä muutaman jakun. Shoppailemaanhan sitä aina sitten päätyy jos ei löydä alkuperäistä kohdetta :D Iltasella oli vuorossa taas aerobiciä, joskin oli taas miesohjaaja, joka ei oo kovin hyvä. Mun naisohjaaja, jonka siis palkkasin kanssa mun traineriksi on todella hyvä ja tietää mitä tehdä, joten sen jälkeen on paha vaihtaa toiseen. Ilta päättyi baareilun merkeissä Cubannassa, Suomi-team edusti hienosti mustissa mekoissaan aiheuttaen hämmennystä salakielellään.

Perjantaina olikin sitten jo aika lähteä Durbanista toisiin maisemiin.

Hienoisia ongelmia oli päästä St. Luciaan, mutta onneksi lopulta Private Shuttle palvelu toimi ja meidät nouti täkäläisiä takseja muistuttava auto ja oltiinkin sitten ainoat asiakkaat, joten hyvä privaatti kyyti oli. Perjantai oli hyvin sateinen ja kolea, mutta päätimme silti lähteä etsimään Hippoja lauttakyydillä. St. Lucia on siis tunnettu hipoista, jotka voivat myös vaeltaa pitkin katuja ja ovat erittäin vaarallisia otuksia. Mikäli sellaisen kohtaa kadulla, on parempi juosta ja piiloutua, sillä ne voivat ja melko varmasti myös hyökkäävät ihmisen kimppuun ja tappavat. Onpas elämäni jännittävää ja vaarallista.


Lauantaina herättiin 5am maissa ja 6 tuli epämääräinen safari auto hakemaan meitä HluHluwe-Imfolozi-safarille. Älkää kysykö miten toi nimi lausutaan, ei hajuakaan:DD Auto oli tosiaan Pick-Up lava-auto jonka lavalle oli rakennettu penkit. Siinä sitten safariopas kiinnitti jotkut pressuviritelmät lavan ympärille ja antoi huovat suojaksi, sillä 45minuutin matka saattaisi olla hieman kolea. Juupa juu, hieman kolea. Meinasin jäätyä elävältä.


Olimme varanneet koko päivän safarin, johon kuuluivat sitten kevyt aamupala, lounas ja kyydit sinne ja takaisin. Oli kyllä ihan mukava päivä kaiken kaikkiaan ja näimme muun muassa leijonia, jotka söivät saalistaan, seeproja, kaiken maailman antilooppeja, kirahvin pään kaukaa, paviaaneja ja sarvikuonoja. No sarvikuonoja en ollut aiemmin nähnyt, mutta muuten kaikki muut olin jo nähnyt. Pyysivät, että jos laitetaan kuvia noista sarvikuonoista nettiin, niin ei tägätä että missä ollaan nähty ne. Sarvikuonoja salametsästetään täällä siis aivan älyttömästi. Tässäkin puistossa jatkuvasti salametsästäjät liikkuu ja tappaa sarvikuonoja niiden sarven takia, josta maksetaan maltaita Aasian maissa. Sarvien uskotaan parantavan syöpää ja auttavan esimerkiksi krapulaan. Todellisuudessa sarvi on kuitenkin samaa ainetta kun meidän hiukset ja kynnet, ja mitään lääkinnällistä vaikutusta sillä ei ole todettu olevan. Keniassa juuri viime viikolla kaadettiin viimeinen Black Rhino sen sarven takia. Täysin turhaan. Mitä todennäköisimmin lapsemme eivät tule sarvikuonoja enää näkemään. Surullista, mutta totta.


Sunnuntaina suuntasimmekin sitten jo takaisin Durbaniin Privaatti kyydillä jälleen ja loppu ilta menikin sitten koulujuttujen ja muiden pakollisten pahojen seurassa, pyykitkään eivät näköjään itse itseään pese. Vielä muutama päivä edessä turisti oppaan roolia, ja sitten Jossu lähteekin jo takaisin kotia kohden. Itsellenikin iski takaraivoon tässä jo ikävä totuus. Alle kaksi kuukautta jäljellä tätä elämää ja sitten pitäisi jo itsekin pakata laukut ja lähteä kotiin.

Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin.
-elisa

Laittelen sitten taas kuvia ensi kerralla!