Nyt sitten on viimenen päivä tässä residenssissä takana, kovasti oon pakkaillu näitä mun tuhansia romuja laukkuihin ja kylläpä tota tavaraa onki taas kertyny joo. Kamalan ankeelta näyttää tää huone nyt ku otin kaikki kuvat ja lehtileikkeet pois seiniltä :/ Jätän suurimman osan mun tavaroista mun kaverin luo ja käydään sitten noutamassa ne ku tullaan Durbsin kautta kuitenki lentämään kotiin. Lahjotan kans aika paljon tavaraa tälle perheelle, kaikki tuhat vessapaperi rullaan muun muassa, joita nää on meille jakanu joka kuukausi. En ymmärrä kuka muka noin monta rullaan ees tarvis, pienoinen vuori jäi ylimääräsiä kun en oo nähtävästi pissin tarpeeks:D
Viikonlopun vietin Drakensbergillä vaeltaen ja hengaillen. Luulin että olis taas joku tappo vaellus edessä, mutta selvästikin mun personal treenaus on tuottanu tulosta, koska en meinannu edes kuolla ja tällä kertaa olin joukon ensimmäisiä, en viimenen ja uhkuen puhkuen eteenpäin raahautuva:p Törkeen kauniit maisemat, joita voisi vain tuijottaa kyllästymättä vaikka kuinka kauan. Vaellettiin noin 20km lenkki ja aikaa tähän meni sellanen 7h, että saan kyllä olla ylpee itestäni ku vielä tollasen urheiluvuorituksen tässä lopuks rykäsin, no mut seuraavat viikot meneeki sitte aika pitkälti autossa istuessa joten ihan hyvä vaan vähän urheilla varastoon:D
Huomenna edessä on siis Ritan kohtaaminen Durbsin kentällä ja sitte kohti Capetownia. Huomen tähän aikaan oonki jo Capetownin teillä suunnistamassa autolla, jonka ratti on väärällä puolella ja minä kuskina joka ei oo ajanu kunnolla sitten syyskuun. Wish me luck! Todennäkösesti Rita ei halua ajaa ton reilun vuorokauden lentelyn jälkeen, joten kait se on mun uhrauduttava:p
No tässä pieni tilanne päivitys teille ja saas nähä onko seuraava päivitys sitte jo kotoa käsin kirjotettu vai miten on tietsikoita tarjolla tässä matkan varrella.
PS. peukut pystyyn ettei Mandela, joka on tällä hetkellä jo erittäin huonossa kunnossa ja hengityskoneessa sairaalassa, kuole tässä seuraavien viikkojen aikana. Ennusteiden mukaan koko maa menee sekasin, kaikki paikat on kiinni ja saattaa olla luvassa jopa jotain protesteja. Valkoiset pelkää että mustat hyökkää ja mustat pelkää että valkoset hyökkää, kenties pieniä ennakkoluuloja ilmassa sanoisinko. Joten kaikki kunnioitus tälle suurelle miehelle, sinnittele vielä pari viikkoa että ehdin pois alta mikäli nyt on aikasi lähteä
-elisa
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
torstai 27. kesäkuuta 2013
Vähän sitä sun tätä
Mistäköhän sitä taas alottais, hmm, tuntuu että ois tapahtun ihan älyttömästi mut toisaalta taas ei oikein mitään, sitä samaa vanhaa byebyet vaan kaikille ja outo fiilis koko ajan ku tutut ihmiset lähtee yks toisensa perään. Tänään oli aika sanoa heipat Dillionille, joka hyppää koneeseen iltapäivällä ja Caitlinille, joka lentää kohti Amerikkaa huomenna. Viel kuukaus sitte ne luuli lentävänsä samaan aikaan, mut ylläripylläri ku Dillion oli vähän sekoillu päivissä ni lentävät sitte päivän välein. Onneks Rita lentää mun kanssa, ei siinä sinällään mitään, tykkään kyl lentää yksinki mut nyt on edessä erittäin pitkä matka ja kotiin päin on aina vaikeempi palata, ku ei oo matkalla kohti uutta ja tuntematonta vaan enneminkin kohti samaa vanhaa.
Viikonlopun vietin Westwillessä kaverin ystäväperheen talon vahtina. Erittäin ihana talo, uima-altaat pihalla ja kaikki, joten en kyllä yhtään valita tosta vahtina olosta. Ihanku hotellilomalla oisin ollu, niin oli ihanan muhkea ja pehmeä sänkykin verrattuna tähän kovaan ja kapeaan punkkaan jossa täällä oon nukkunu, ihanasti meni yö meritähteä muistuttavassa asennossa nyt kun tilaa oli tarjolla :p Mitäs muuta, no sitte kävin vähän ostoksilla, muutama pari kenkiä tarttu taas mukaan mut ku tarviin niitä Suomessa kuitenki kanssa ja täällä ne on huomattavasti halvempia. Ja joudun varmaan heittämään muutama läpsykät pois, joita oon täällä käyttän koska ne haisee pahalle ja on erittäin linttaan astut jo, tekosyitä tekosyitä:D Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa, joskin mun tapauksessa puhutaan kyllä jo melko äärimmäisistä määristä..
Tentit on nyt kaikki siis ohi ja on kyllä melko vankka luotto, että ei tarvi tehä mitään uudestaan, ja siis no ens viikolla jos jotain pitäis tehä ni en kyllä tuu tääl enää olemaan niitä varten. Mutta siis ¾ on menny jo läpi, ja hyvin arvosanoinkin vielä ja se viimenen tentti oli sen verran läpihuutojuttu että nauran kyllä pöksyt märiks jos sen feilaan. Tietysti nyt kun oikein hehkutan että helppo juttu oli joo, ni sittepä kolahtaa omaa nilkkaan vielä :p Mun saksalainen kaveri feilas yhen tentin ja joutuu nyt jäämään tänne viel ens viikoks uusintaa varten, joskin onneks sillä ei ollu lentoja Saksaan vielä ens viikolla, mut oli haaveillu matkustavansa vähän tässä kuitenkin.
Ens viikolla alkaa siis sitte mun ja Ritan roadtrippi. Lennetään täältä Durbsista Capetowniin maanantaina, ihanasti rita tossa vaiheessa matkustan jo Helsingistä tänne asti ja sitte vielä bookasin yhet lennot meille siihen sitte samalle päivälle. Mut turha maksaa takseista edes takasin kentälle peräkkäisinä päivinä ja tuhlata niin sanotusti meijän matkustusaikaa, koska tälleen saadaan jo koko tiistai käyttöön Capetownissa. Aktiivilomaanhan kuuluu että ollaan aktiivisia lomailijoita:D Tosiaan lennot Capetowniin, Robben island-kierrokset, hostelli ja auto on varattu, että ainoostaan mitä puuttuu on enää että Rita saa ittesä tänne asti raahattua :D Pienoista ongelmaa aiheutu noista luottokortti-varauksista, kun tosiaan mun opiskelijavisa-kortti on vaan 1000e ja sitte esimerkiksi autoon pitää laittaa takuusummaksi 750e joten kun länttäs kaikki kulut yhteen mitä piti kortilla muutenki varata ni, johan rajat paukku. Onneks Ritalla on aikuisten visa, ni sillä sitte mennään ja maksellaan takasin kun jaksellaan ja parempi olla romuttamatta sitä autoa tai toi reilu 700e napsahtaa sitte maksettavaks, pikkasen jänskättää :DD Alku loman jutut on aika hyvin suunniteltu mut sitte loppuloma mennään enemmän sellasella mutu tuntumalla, että mitä halutaan nähä, millaset säät on ja miten jaksetaan ajaa yms. yms. Uskoisin, että tulee kyl hyvä reissu, harmi vaan, ku Bronx alias Ninni ei pääse meijän mukaan, muuten ois koko konkkaronkka taas koossa: (
Tänä tulevana viikonloppuna lähenki sitte vielä tällee melko ex-tempore vaellukselle DrakensBergiin mun kaverin ja sen kavereiden kanssa. Saas nähä mitä siitäki tulee, jos alkaa taas sataa ja joudutaan ylittämään samaa jokea tuhat kertaa kahlaten, niinku viime kerralla ni voi olla että joku saa kantaa mut pois sieltä vuorilta. Toivon todellaki että ois hyvät ilmat ja rento porukka, ei hitto jos ne on jotain himovaeltajia ilman asianmukaisia taukoja ni oon kyllä ihan kusessa ja seuraavalla viikolla on kuitenki oltava melko elävien kirjoissa lomailemassa, ei parane nääntyä minnekään vuorille. Vannoin kyllä viime vaelluksen jälkeen, että never ever again, mut no nyt sattu hyvä tarjous ja muuten oisin istun melko yksin tääl mun tyhjässä residenssissä, joten parempi olla jotain aktiviteettia ja voihan se olla kivakin reissu :p Onpas mulla kovat odotukset.
Toisaalta luulin, että tuun ihan tylsistymään yksin täällä pikku huoneessani, mut ei tää muutama viikko oo ollu yhtään paha, jopa ehkä kiireempi ku normi viikko:D Kaikenlaista menoa onki löytyn ja ollaan sitte yritetty nähä ja tehdä vielä mahdollisimman paljon noiden mun kavereiden kanssa ja tuhannet jäähyväisjuhlat vietetty tietysti. Ku ekan kerran kuulin koska kaikki lähtee kotiin ni olin, että ai kun kiva täällä sitte istuskelen ja kattelen leffoja tai jotain ja oottelen, että Rita tulee. Mut vaikka en minnekään Durbanin ulkopuolelle oikeestaan tässä enää eksynykään ni silti oon tavannu paljon uusia ihmisiä ja nähny jopa jotain uusia paikkoja. Ja tuun kyl jossain vaiheessa varmast takas ja sitte käyn noissa lähimaissa kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa meijän ois pitän alottaa sunnittelut hyvin paljon aikasemmin ja olla rohkeesti vaan pois koulusta aina välillä, ei siihen ois kukaan kuollu. Meijän viiden hengen ”perheestä” varmaan mä olin se joka oli eniten koulussa kiinni, nää muut kävi joidenki kurssien ekat ja vikat luennot, nippanappa tekivät esseet ja harjotustyöt jos viittivät ja muun ajan nukkuivat ja lusmuilivat. Hyvin oltais ehitty :D
Nyt pakkaamaan vaellusjuttuja! see ya later alligator:p
-elisa
Viikonlopun vietin Westwillessä kaverin ystäväperheen talon vahtina. Erittäin ihana talo, uima-altaat pihalla ja kaikki, joten en kyllä yhtään valita tosta vahtina olosta. Ihanku hotellilomalla oisin ollu, niin oli ihanan muhkea ja pehmeä sänkykin verrattuna tähän kovaan ja kapeaan punkkaan jossa täällä oon nukkunu, ihanasti meni yö meritähteä muistuttavassa asennossa nyt kun tilaa oli tarjolla :p Mitäs muuta, no sitte kävin vähän ostoksilla, muutama pari kenkiä tarttu taas mukaan mut ku tarviin niitä Suomessa kuitenki kanssa ja täällä ne on huomattavasti halvempia. Ja joudun varmaan heittämään muutama läpsykät pois, joita oon täällä käyttän koska ne haisee pahalle ja on erittäin linttaan astut jo, tekosyitä tekosyitä:D Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa, joskin mun tapauksessa puhutaan kyllä jo melko äärimmäisistä määristä..
Tentit on nyt kaikki siis ohi ja on kyllä melko vankka luotto, että ei tarvi tehä mitään uudestaan, ja siis no ens viikolla jos jotain pitäis tehä ni en kyllä tuu tääl enää olemaan niitä varten. Mutta siis ¾ on menny jo läpi, ja hyvin arvosanoinkin vielä ja se viimenen tentti oli sen verran läpihuutojuttu että nauran kyllä pöksyt märiks jos sen feilaan. Tietysti nyt kun oikein hehkutan että helppo juttu oli joo, ni sittepä kolahtaa omaa nilkkaan vielä :p Mun saksalainen kaveri feilas yhen tentin ja joutuu nyt jäämään tänne viel ens viikoks uusintaa varten, joskin onneks sillä ei ollu lentoja Saksaan vielä ens viikolla, mut oli haaveillu matkustavansa vähän tässä kuitenkin.
Ens viikolla alkaa siis sitte mun ja Ritan roadtrippi. Lennetään täältä Durbsista Capetowniin maanantaina, ihanasti rita tossa vaiheessa matkustan jo Helsingistä tänne asti ja sitte vielä bookasin yhet lennot meille siihen sitte samalle päivälle. Mut turha maksaa takseista edes takasin kentälle peräkkäisinä päivinä ja tuhlata niin sanotusti meijän matkustusaikaa, koska tälleen saadaan jo koko tiistai käyttöön Capetownissa. Aktiivilomaanhan kuuluu että ollaan aktiivisia lomailijoita:D Tosiaan lennot Capetowniin, Robben island-kierrokset, hostelli ja auto on varattu, että ainoostaan mitä puuttuu on enää että Rita saa ittesä tänne asti raahattua :D Pienoista ongelmaa aiheutu noista luottokortti-varauksista, kun tosiaan mun opiskelijavisa-kortti on vaan 1000e ja sitte esimerkiksi autoon pitää laittaa takuusummaksi 750e joten kun länttäs kaikki kulut yhteen mitä piti kortilla muutenki varata ni, johan rajat paukku. Onneks Ritalla on aikuisten visa, ni sillä sitte mennään ja maksellaan takasin kun jaksellaan ja parempi olla romuttamatta sitä autoa tai toi reilu 700e napsahtaa sitte maksettavaks, pikkasen jänskättää :DD Alku loman jutut on aika hyvin suunniteltu mut sitte loppuloma mennään enemmän sellasella mutu tuntumalla, että mitä halutaan nähä, millaset säät on ja miten jaksetaan ajaa yms. yms. Uskoisin, että tulee kyl hyvä reissu, harmi vaan, ku Bronx alias Ninni ei pääse meijän mukaan, muuten ois koko konkkaronkka taas koossa: (
Tänä tulevana viikonloppuna lähenki sitte vielä tällee melko ex-tempore vaellukselle DrakensBergiin mun kaverin ja sen kavereiden kanssa. Saas nähä mitä siitäki tulee, jos alkaa taas sataa ja joudutaan ylittämään samaa jokea tuhat kertaa kahlaten, niinku viime kerralla ni voi olla että joku saa kantaa mut pois sieltä vuorilta. Toivon todellaki että ois hyvät ilmat ja rento porukka, ei hitto jos ne on jotain himovaeltajia ilman asianmukaisia taukoja ni oon kyllä ihan kusessa ja seuraavalla viikolla on kuitenki oltava melko elävien kirjoissa lomailemassa, ei parane nääntyä minnekään vuorille. Vannoin kyllä viime vaelluksen jälkeen, että never ever again, mut no nyt sattu hyvä tarjous ja muuten oisin istun melko yksin tääl mun tyhjässä residenssissä, joten parempi olla jotain aktiviteettia ja voihan se olla kivakin reissu :p Onpas mulla kovat odotukset.
Toisaalta luulin, että tuun ihan tylsistymään yksin täällä pikku huoneessani, mut ei tää muutama viikko oo ollu yhtään paha, jopa ehkä kiireempi ku normi viikko:D Kaikenlaista menoa onki löytyn ja ollaan sitte yritetty nähä ja tehdä vielä mahdollisimman paljon noiden mun kavereiden kanssa ja tuhannet jäähyväisjuhlat vietetty tietysti. Ku ekan kerran kuulin koska kaikki lähtee kotiin ni olin, että ai kun kiva täällä sitte istuskelen ja kattelen leffoja tai jotain ja oottelen, että Rita tulee. Mut vaikka en minnekään Durbanin ulkopuolelle oikeestaan tässä enää eksynykään ni silti oon tavannu paljon uusia ihmisiä ja nähny jopa jotain uusia paikkoja. Ja tuun kyl jossain vaiheessa varmast takas ja sitte käyn noissa lähimaissa kanssa pyörähtämässä, tällä kertaa meijän ois pitän alottaa sunnittelut hyvin paljon aikasemmin ja olla rohkeesti vaan pois koulusta aina välillä, ei siihen ois kukaan kuollu. Meijän viiden hengen ”perheestä” varmaan mä olin se joka oli eniten koulussa kiinni, nää muut kävi joidenki kurssien ekat ja vikat luennot, nippanappa tekivät esseet ja harjotustyöt jos viittivät ja muun ajan nukkuivat ja lusmuilivat. Hyvin oltais ehitty :D
Nyt pakkaamaan vaellusjuttuja! see ya later alligator:p
-elisa
torstai 20. kesäkuuta 2013
Itsekehuja:D
Viimenen viikko ressissä, eli mun rakkaassa vaaleanpunasessa vankilassa on nyt menoillaan ja nyt alkaa nää jatkuvat jäähyväiset sitte kasaantua, pitää hoitaa sitä ja pitää hoitaa tätä ”enneku lähen kotiin”. Huh Huh. Yhet norjalaiset tytöt hakivat lisäaikaa ja päättivät jäädä viel toiseks lukukaudeks tänne. Ajatus sinällään houkuttais, mut toisaalta taas ei se ois se sama enää koska kaikki kaverit on lähten jo koteihin ja sitte tulis uudet vaihtarit tilalle ja pitäis luoda kaikki verkostot uudestaan ja ite oisin kuitenki menettän sen alkuinnostuksen jo. Kaiketi jossain vaiheessa sen lomanki pitää loppua ja pitää palata takasin siihen omaan joka päiväseen aherrukseen, johon ei kuulu biitsillä makoilua tai viikonloppumatkoja safarille. Joskin oon kyllä miettin että josko tässä vielä toisen vaihdon yrittäis keplotella tän mun yliopistouran aikana, tällä kertaa tosin ihan vaan Eurooppaan. Todennäkösesti Ranska kutsuis, ihan vaan ton mun kielitaidonki kannalta, saisinpahan ranskan sössötykseni kuntoon :D Saas nähä, eiköhän pitkä ja pimeä syksy ja talvi saa mun ajatukset lentämään.
Keskiviikkona viimeistelin mun viimesen tentin, joskin toi tentti oli kyllä lähinnä vitsi, melkein aloin nauraa ku sain sen paperin käteeni. Siis samoja kysymyksiä mitkä oli ollu jo kurssikokeessa, että jos ne siellä olit tienny ja nyt et ni good luck vaan :D Jotkut kysymyksistä oli kyllä sellasia että mun mielestä koko aihealueeseen ei oltu edes perehdytty, ohimennen mainittu korkeintaan ja siitä ois sitte pitäny joku 20 pisteen vastaus vääntästä. No eiköhän meistä jokainen jotain osaa kirjottaa miksi ydinaseet pitäis pitää kontrollin alla tai jotain tollasta se kysymys varmaan sisälsi :D Saas nähdä mutta laskin kyllä että läpi se menee niillä tiedoilla mitä tiesin varmasti siitä edellisestä kokeesta, joten no worries. Ihanan vapauttava tunne sen tunnin jälkeen mitä sitä tenttiä rustailin. VAPAUS! Takana ois nyt sitte ensimmäinen ulkomailla suoritettu lukukausi ja oon kyllä ylpee itestäni, selvisin melko hienosti täysin uudesta aihealueesta, erilaisilla opetusmetodeilla ja vieraalla kielellä. Sain jopa parempia tuloksia kun mun amerikkalaiset kaverit ja niille ei sentäs kielenkään pitäis tuottaa mitään ongelmia :p just saying.
Yks mun paikallinen kaveri puhuu kans vaan englantia ja jonku aikaa oltiin jo tunnettu ku tuli kielitaito puheeks ja sanoin että joo siis ei me Suomessa englantia puhuta vaan suomea ja ruotsia, että periaatteessahan tää on mun kolmas kieli. Oisittepa nähny kaverin ilmeen :D Tosin mun mielestä me suomalaiset ei arvosteta tarpeeks meijän kielitaitoa, kaikille ei todellakaan ole itsestään selvää osata useampaa kuin yhtä kieltä ja meille ne tuodaan tarjottimella suoraan eteen ja sen sortin opetusmetodeilla että pitäis kyllä edes jotain jäädä päähän. Ite arvostan suuresti ihmisiä, jotka osaa useampia kieliä ja voi vaihtaa kesken lauseen kielestä toiseen. Itse pystyn siihen jo melko tehokkaasti ja välillä jopa huomaamatta, mutta silti toivoisin vielä jossain vaiheessa saavani myös espanjan kieleni tuolle tasolle, joka on tällä hetkellä melko pohjamudissa kun ranska on vienyt niin suuresti aikaani. Kenties vielä jossain vaiheessa, oppia ikä kaikki, kaiketi se on suuresti kiinni siitä omasta halusta oppia ja antaa aikaa noille kielille. Sitä on erittäin vaikea selittää, mutta itse saan aivan mielettömän paljon enemmän irti kokemuksista ja uusista maista kun voin kommunikoida kyseisellä kielellä. Toisinaan se on järkyttävää soperrusta, mutta yleensä ainakin pelkkää yrittämistäkin jo arvostetaan.
No niin se siitä hypetyksestä, eteenpäin :D Mitäs muuta mä oon tehny tässä viime aikoina? Hmm, no siis joo, tapaan mun Personal Trainerin kanssa nyt 4 kertaa viikossa, rääkkitreeni ja kuolema, just the way I like it :p Oma PT saattaa kuulostaa hieman hienostelulta, mutta sen verran hyvä tarjous oli että en voinu kieltäytyä. Taisin jo mainita aikasemmin kuinka viime kuussa tavattiin 2 kertaa/vk ja se oli R200 eli 20e, ni nyt ajattelin tässä kuussa kun mulla oli enemmän vapaa aikaa ja aerobic tunnit väheni huomattavasti lomien takia, niin että tuplataan nyt toi määrä sitte. Että R400 eli 40e/kk ja 4 kertaa viikossa tavataan treenien merkeissä. Haaste; Yrittäkääpäs ettiä samalla hinnalla vastaavaa. Ollaan käyty kuntosalilla yhessä, aerobic salilla tehdään lihaskuntopiirejä ja erilaisia cardio-harjotuksia, jalkapallokentällä ulkona hölkkä-sprintti-rappuset-harjotuksia ja viime viikolla rykästiin 5km lenkki aamutuimaan ja luulin etten ikinä pystyis edes juoksemaan tollasta matkaa etenki ku loppumatka oli pelkkää ylämäkeä, mutta kappas ku yllätin itteni :D
Hauskasti tällä viikolla kolme tyttöä luuli, että aerobic alkaa klo16, vaikka se alkaa vasta tuntia myöhemmin, no sitte mun PT sano että okei voitte liittyä meijän treeneihin, mutta hän ei kiinnitä liikaa huomiota heihin vaan keskittyy muhun ku se on mun tunti kuitenki. No kyseessä oli CD:n mukaan menevä harjotus, jossa on 6 kierrosta ja joiden välissä on 30sekuntin tauko, muuten liikesarjojen välissä on 10sekuntin tauko että ehtii vaihtaa liikettä ja haukkoa henkeä vähän. Siis ihan kuolema 45minuuttinen, joka ikinen kerta tää harjotus toimii ja oon ihan kuollu lopussa. No nyt sitte koska nää tytöt oli mukana ni tietty pistin vielä vähän lisää efforttia ja jaksoin koko harjotuksen kuolematta läpi. Tytöt hyyty ensimmäisen kerran jo lämmittelyssä ja pitivät omia taukoja ties milloin. Kaikkein huipuinta oli ku ne oli kuulemma vielä jälkikäteen kysyny mun PT:ltä, että miten ihmeessä jaksoin koko harjotuksen loppuun asti ni hän oli vaan sanonu että ”no te ootte vaan liian laiskoja, elisa jaksaa vaikka mitä, 4 kertaa viikossa ja välillä mäkin yllätyn että se selviää kaikki harjotukset loppuun asti, ottakaa mallia!” Että näin, timmi täti:D Harmikseni rakkauteni ruokaan ei oo hävinny minnekään, joten mitään bikini fitness mallia on turha oottaa takas kuitenkaan :p Auta armias jos en ois treenannu nyt tän PT:n kanssa ni ties mikä kolminkertanen vuorimuodostelma ilmestyis Helsinki-Vantaalle heinäkuun puolessa välissä.
Tää teksti on kyllä täynnä itsekehua tänään :D No pitäähän sitä itteään välillä vähän hehkuttaa kaiketi, turhan vaatimattomia ollaan muutenki. No nyt pitää tästä lähtä valmistautumaan, villit bileet tänään illalla vielä edessä, kaverin serkku Hayley-tyttönen täyttää tänään 3-vuotta : )
Nyt muuten mulla ku ei oo enää muuta ku aikaa ja roadtrip-suunnittelua ni kirjottelen varmaan vähän useemmin, joten stay tune-pysykää kuulolla, viimeisiä viedään:p
-elisa
Keskiviikkona viimeistelin mun viimesen tentin, joskin toi tentti oli kyllä lähinnä vitsi, melkein aloin nauraa ku sain sen paperin käteeni. Siis samoja kysymyksiä mitkä oli ollu jo kurssikokeessa, että jos ne siellä olit tienny ja nyt et ni good luck vaan :D Jotkut kysymyksistä oli kyllä sellasia että mun mielestä koko aihealueeseen ei oltu edes perehdytty, ohimennen mainittu korkeintaan ja siitä ois sitte pitäny joku 20 pisteen vastaus vääntästä. No eiköhän meistä jokainen jotain osaa kirjottaa miksi ydinaseet pitäis pitää kontrollin alla tai jotain tollasta se kysymys varmaan sisälsi :D Saas nähdä mutta laskin kyllä että läpi se menee niillä tiedoilla mitä tiesin varmasti siitä edellisestä kokeesta, joten no worries. Ihanan vapauttava tunne sen tunnin jälkeen mitä sitä tenttiä rustailin. VAPAUS! Takana ois nyt sitte ensimmäinen ulkomailla suoritettu lukukausi ja oon kyllä ylpee itestäni, selvisin melko hienosti täysin uudesta aihealueesta, erilaisilla opetusmetodeilla ja vieraalla kielellä. Sain jopa parempia tuloksia kun mun amerikkalaiset kaverit ja niille ei sentäs kielenkään pitäis tuottaa mitään ongelmia :p just saying.
Yks mun paikallinen kaveri puhuu kans vaan englantia ja jonku aikaa oltiin jo tunnettu ku tuli kielitaito puheeks ja sanoin että joo siis ei me Suomessa englantia puhuta vaan suomea ja ruotsia, että periaatteessahan tää on mun kolmas kieli. Oisittepa nähny kaverin ilmeen :D Tosin mun mielestä me suomalaiset ei arvosteta tarpeeks meijän kielitaitoa, kaikille ei todellakaan ole itsestään selvää osata useampaa kuin yhtä kieltä ja meille ne tuodaan tarjottimella suoraan eteen ja sen sortin opetusmetodeilla että pitäis kyllä edes jotain jäädä päähän. Ite arvostan suuresti ihmisiä, jotka osaa useampia kieliä ja voi vaihtaa kesken lauseen kielestä toiseen. Itse pystyn siihen jo melko tehokkaasti ja välillä jopa huomaamatta, mutta silti toivoisin vielä jossain vaiheessa saavani myös espanjan kieleni tuolle tasolle, joka on tällä hetkellä melko pohjamudissa kun ranska on vienyt niin suuresti aikaani. Kenties vielä jossain vaiheessa, oppia ikä kaikki, kaiketi se on suuresti kiinni siitä omasta halusta oppia ja antaa aikaa noille kielille. Sitä on erittäin vaikea selittää, mutta itse saan aivan mielettömän paljon enemmän irti kokemuksista ja uusista maista kun voin kommunikoida kyseisellä kielellä. Toisinaan se on järkyttävää soperrusta, mutta yleensä ainakin pelkkää yrittämistäkin jo arvostetaan.
No niin se siitä hypetyksestä, eteenpäin :D Mitäs muuta mä oon tehny tässä viime aikoina? Hmm, no siis joo, tapaan mun Personal Trainerin kanssa nyt 4 kertaa viikossa, rääkkitreeni ja kuolema, just the way I like it :p Oma PT saattaa kuulostaa hieman hienostelulta, mutta sen verran hyvä tarjous oli että en voinu kieltäytyä. Taisin jo mainita aikasemmin kuinka viime kuussa tavattiin 2 kertaa/vk ja se oli R200 eli 20e, ni nyt ajattelin tässä kuussa kun mulla oli enemmän vapaa aikaa ja aerobic tunnit väheni huomattavasti lomien takia, niin että tuplataan nyt toi määrä sitte. Että R400 eli 40e/kk ja 4 kertaa viikossa tavataan treenien merkeissä. Haaste; Yrittäkääpäs ettiä samalla hinnalla vastaavaa. Ollaan käyty kuntosalilla yhessä, aerobic salilla tehdään lihaskuntopiirejä ja erilaisia cardio-harjotuksia, jalkapallokentällä ulkona hölkkä-sprintti-rappuset-harjotuksia ja viime viikolla rykästiin 5km lenkki aamutuimaan ja luulin etten ikinä pystyis edes juoksemaan tollasta matkaa etenki ku loppumatka oli pelkkää ylämäkeä, mutta kappas ku yllätin itteni :D
Hauskasti tällä viikolla kolme tyttöä luuli, että aerobic alkaa klo16, vaikka se alkaa vasta tuntia myöhemmin, no sitte mun PT sano että okei voitte liittyä meijän treeneihin, mutta hän ei kiinnitä liikaa huomiota heihin vaan keskittyy muhun ku se on mun tunti kuitenki. No kyseessä oli CD:n mukaan menevä harjotus, jossa on 6 kierrosta ja joiden välissä on 30sekuntin tauko, muuten liikesarjojen välissä on 10sekuntin tauko että ehtii vaihtaa liikettä ja haukkoa henkeä vähän. Siis ihan kuolema 45minuuttinen, joka ikinen kerta tää harjotus toimii ja oon ihan kuollu lopussa. No nyt sitte koska nää tytöt oli mukana ni tietty pistin vielä vähän lisää efforttia ja jaksoin koko harjotuksen kuolematta läpi. Tytöt hyyty ensimmäisen kerran jo lämmittelyssä ja pitivät omia taukoja ties milloin. Kaikkein huipuinta oli ku ne oli kuulemma vielä jälkikäteen kysyny mun PT:ltä, että miten ihmeessä jaksoin koko harjotuksen loppuun asti ni hän oli vaan sanonu että ”no te ootte vaan liian laiskoja, elisa jaksaa vaikka mitä, 4 kertaa viikossa ja välillä mäkin yllätyn että se selviää kaikki harjotukset loppuun asti, ottakaa mallia!” Että näin, timmi täti:D Harmikseni rakkauteni ruokaan ei oo hävinny minnekään, joten mitään bikini fitness mallia on turha oottaa takas kuitenkaan :p Auta armias jos en ois treenannu nyt tän PT:n kanssa ni ties mikä kolminkertanen vuorimuodostelma ilmestyis Helsinki-Vantaalle heinäkuun puolessa välissä.
Tää teksti on kyllä täynnä itsekehua tänään :D No pitäähän sitä itteään välillä vähän hehkuttaa kaiketi, turhan vaatimattomia ollaan muutenki. No nyt pitää tästä lähtä valmistautumaan, villit bileet tänään illalla vielä edessä, kaverin serkku Hayley-tyttönen täyttää tänään 3-vuotta : )
Nyt muuten mulla ku ei oo enää muuta ku aikaa ja roadtrip-suunnittelua ni kirjottelen varmaan vähän useemmin, joten stay tune-pysykää kuulolla, viimeisiä viedään:p
-elisa
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Viimeinen kuukausi edessa!
Heippa vaan pitkästä aikaa, kirjottelu on jääny vähän vähemmälle tässä kun on pitänyt lukea lopputentteihin, joskin en kyllä ole ottanut turhan suuria paineita tenteistä, toisin kuin paikalliset jotka hyperventiloi viikkoja ennen tenttejä ja pitävät rukouspiirejä tenttejä edeltävinä iltoina. En siis nyt edes liioittele, vaan täällä todellakin on meininki muuttunut melko tehokkaasti kun luennot on hiljentyny ja kaikki vain opiskelevat kuumeisesti tentteihin pyytäen tosissaan apua korkeammalta taholta.
Itse olen kyllä opiskellut, mutta toisaalta kun vertaan omia tenttejä kotopuolessa näihin mitä täällä on niin, ei nyt olla ihan samoilla linjoilla kuitenkaan. Kotona luetaan kirjoja, parhaillaan useita kappaleita yhteen tenttiin, täällä luetaan artikkeleita, ja toisinaan tentit eivät edes perustu noihin artikkeleihin, vaan jos omaat yleistä tietämystä esimerkiksi Globalisaatiosta tai ihmiskaupasta, voinet kirjoittaa jo melkoisen hyvän esseen. Tämä tietysti riippuu melko pitkälti myös siitä mitä opiskelet, esimerkiksi oma ranskan tenttini oli varmaan yksi hirveimmistä tenteistä mitä olen ikänäni tehnyt. Proffa joutui antamaan lisäaikaa, sillä kukaan ei ollut saanut edes ensimmäistä osaa valmiiksi 3 tunnissa, joka on normaali tenttimisaika. 4,5 tunnin uurastuksen jälkeen, runoanalyysini ranskaksi meni hieman sinne päin vasemmalla kädellä hutaistuna, sillä aivoni olivat aivan muussia jo tuossa vaiheessa. Jos muuta en ole oppinut tämän vaihdon aikana, niin ainakin sen että osaa tätä nykyään kirjottaa sujuvasti potaskaa myös englanniksi ja ranskaksi. Kielitaitoni moninaisuus jaksaa hämmästyttää myös itseäni :D
Vielä yksi tentti olisi jäljellä nyt keskiviikkona ja sitten odottelen innolla tuloksia, josko olen kaikki päässyt läpi vai pitääkö jotain uusia. Toisaalta keskiarvoni kurssien jälkeen oli kaikissa kursseissa jo luokan parhaimpia, tässä nyt yhtään kehumatta, joten melko luottavaisin mielin odottelen läpäiseväni kurssit. Kurssien aikana tehdyt työt, esseet ja kurssikokeet muodostavat yleensä 50% arvosanasta ja toinen puoli tulee lopputentistä, ja lopullinen arvosana on näiden keskiarvo. Täältä tosiaan kaikki merkinnät jotka lähtevät mukaan tulevat olemaan vain hyväksytty/hylätty, joten mikäli 50% on tarpeeksi läpäisyyn on se tarpeeksi korkea tavoite :p
Muutoin aikani on menny hyvästellessä ystäviäni, joista ensimmäiset ovat jo suunnanneet kotia kohden. Todella outo tunne, kun tietää että näitä ystäviä, jotka täällä ovat olleet minulle se ”perhe” en tule näkemään todella pitkään aikaan. Omat läheisimmät ystäväni asuvat Amerikassa ja Saksassa, joten toisaalta varmasti jossain vaiheessa tulen heidät näkemään, mutta silti. Tayler lähti 13.päivä kotiin, ja kyllä siinä hieman kyyneleitä jokaisen silmissä oli ja loppuilta hengailtiin yhdessä 4 jäljelle jäänneen kanssa ja kaikilla oli mielessä varmaan vain ajatus että hän on nukkumassa tai jotain, sillä ei sitä vielä siinä vaiheessa tajunnut, että hän istuu koneessa Atlantin yllä jo. Nyt muutama päivä myöhemmin se on todella iskenyt takaraivoon, outoa kun en voi vain kävellä hänen huoneeseensa hengailemaan tai tekstata kahville. Caitlin lähti eilen kohti Capetownia, jonne hänen perheensä Amerikasta lensi. He matkaavat pari viikkoa ympäriinsä ja sitten loppukuusta käväisevät Durbanissa hakemassa hänen tavaransa ennen kotimatkaa. Caitlinin äiti osti mukaan ”safari-asun”, meinasimme kuolla naurusta kun puhelimen toisessa päässä oleva matkaaja-äiti innoissaan selitti asustaan. VOI EI :D
Joten täällä sitä nyt ollaan, melko yksin. Onneksi eräs paikallinen ystäväni ja hänen perheensä on nyt ottanut minut ”siipiensä” alle ja pitäneet minut kiireisenä. Pärjäisin varmasti yksinkin, mutta toki on mukavampi olla porukassa ja onhan tässä vielä 2 viikkoa ennen kuin Rita päräyttää tälle puolen palloa, joten ihan kivaa että on seuraa ja tekemistä. Eilen kävimme esimerkiksi estekisoissa pällistelemässä hevosia. Muistelin vain kuinka ite joskus silloin vuonna kivi ja kausi, pikku tyttönä, hoitelin hevosia ja kävimme juuri tuollaisissa kisoissa melkein joka viikonloppu heppojen kanssa.
Hevos-shown jälkeen vierailimme myös PheZulu-kylässä, joka sijaitsee Valley of 1000 Hills-nimisessä todella kauniissa paikassa kukkuloiden keskellä. Kylässä näin hieman lavastettua Zulu-kylää ja meille kerrottiin kuinka ennen Zulu-heimolaiset asuivat ja elivät. Lisäksi näimme perinteisen Zulu-kosiotanssin. No pitää sanoa, että selvästikään itse esiintyjät eivät olleet turhan innoissaan pomppimassa tanssejaan, mutta olipahan itselleni tuokin kokemus, turistinahan tässä vieläkin ollaan kuitenkin :p
Nyt pitää lähteä takaisin lukemaan viimeiseen tenttiin ja loppuviikon voinkin ottaa rennosti ja keskittää kaiken aikani mun ja ritan roadtripin suunnitteluun :p
-elisa
Itse olen kyllä opiskellut, mutta toisaalta kun vertaan omia tenttejä kotopuolessa näihin mitä täällä on niin, ei nyt olla ihan samoilla linjoilla kuitenkaan. Kotona luetaan kirjoja, parhaillaan useita kappaleita yhteen tenttiin, täällä luetaan artikkeleita, ja toisinaan tentit eivät edes perustu noihin artikkeleihin, vaan jos omaat yleistä tietämystä esimerkiksi Globalisaatiosta tai ihmiskaupasta, voinet kirjoittaa jo melkoisen hyvän esseen. Tämä tietysti riippuu melko pitkälti myös siitä mitä opiskelet, esimerkiksi oma ranskan tenttini oli varmaan yksi hirveimmistä tenteistä mitä olen ikänäni tehnyt. Proffa joutui antamaan lisäaikaa, sillä kukaan ei ollut saanut edes ensimmäistä osaa valmiiksi 3 tunnissa, joka on normaali tenttimisaika. 4,5 tunnin uurastuksen jälkeen, runoanalyysini ranskaksi meni hieman sinne päin vasemmalla kädellä hutaistuna, sillä aivoni olivat aivan muussia jo tuossa vaiheessa. Jos muuta en ole oppinut tämän vaihdon aikana, niin ainakin sen että osaa tätä nykyään kirjottaa sujuvasti potaskaa myös englanniksi ja ranskaksi. Kielitaitoni moninaisuus jaksaa hämmästyttää myös itseäni :D
Vielä yksi tentti olisi jäljellä nyt keskiviikkona ja sitten odottelen innolla tuloksia, josko olen kaikki päässyt läpi vai pitääkö jotain uusia. Toisaalta keskiarvoni kurssien jälkeen oli kaikissa kursseissa jo luokan parhaimpia, tässä nyt yhtään kehumatta, joten melko luottavaisin mielin odottelen läpäiseväni kurssit. Kurssien aikana tehdyt työt, esseet ja kurssikokeet muodostavat yleensä 50% arvosanasta ja toinen puoli tulee lopputentistä, ja lopullinen arvosana on näiden keskiarvo. Täältä tosiaan kaikki merkinnät jotka lähtevät mukaan tulevat olemaan vain hyväksytty/hylätty, joten mikäli 50% on tarpeeksi läpäisyyn on se tarpeeksi korkea tavoite :p
Muutoin aikani on menny hyvästellessä ystäviäni, joista ensimmäiset ovat jo suunnanneet kotia kohden. Todella outo tunne, kun tietää että näitä ystäviä, jotka täällä ovat olleet minulle se ”perhe” en tule näkemään todella pitkään aikaan. Omat läheisimmät ystäväni asuvat Amerikassa ja Saksassa, joten toisaalta varmasti jossain vaiheessa tulen heidät näkemään, mutta silti. Tayler lähti 13.päivä kotiin, ja kyllä siinä hieman kyyneleitä jokaisen silmissä oli ja loppuilta hengailtiin yhdessä 4 jäljelle jäänneen kanssa ja kaikilla oli mielessä varmaan vain ajatus että hän on nukkumassa tai jotain, sillä ei sitä vielä siinä vaiheessa tajunnut, että hän istuu koneessa Atlantin yllä jo. Nyt muutama päivä myöhemmin se on todella iskenyt takaraivoon, outoa kun en voi vain kävellä hänen huoneeseensa hengailemaan tai tekstata kahville. Caitlin lähti eilen kohti Capetownia, jonne hänen perheensä Amerikasta lensi. He matkaavat pari viikkoa ympäriinsä ja sitten loppukuusta käväisevät Durbanissa hakemassa hänen tavaransa ennen kotimatkaa. Caitlinin äiti osti mukaan ”safari-asun”, meinasimme kuolla naurusta kun puhelimen toisessa päässä oleva matkaaja-äiti innoissaan selitti asustaan. VOI EI :D
Joten täällä sitä nyt ollaan, melko yksin. Onneksi eräs paikallinen ystäväni ja hänen perheensä on nyt ottanut minut ”siipiensä” alle ja pitäneet minut kiireisenä. Pärjäisin varmasti yksinkin, mutta toki on mukavampi olla porukassa ja onhan tässä vielä 2 viikkoa ennen kuin Rita päräyttää tälle puolen palloa, joten ihan kivaa että on seuraa ja tekemistä. Eilen kävimme esimerkiksi estekisoissa pällistelemässä hevosia. Muistelin vain kuinka ite joskus silloin vuonna kivi ja kausi, pikku tyttönä, hoitelin hevosia ja kävimme juuri tuollaisissa kisoissa melkein joka viikonloppu heppojen kanssa.
Hevos-shown jälkeen vierailimme myös PheZulu-kylässä, joka sijaitsee Valley of 1000 Hills-nimisessä todella kauniissa paikassa kukkuloiden keskellä. Kylässä näin hieman lavastettua Zulu-kylää ja meille kerrottiin kuinka ennen Zulu-heimolaiset asuivat ja elivät. Lisäksi näimme perinteisen Zulu-kosiotanssin. No pitää sanoa, että selvästikään itse esiintyjät eivät olleet turhan innoissaan pomppimassa tanssejaan, mutta olipahan itselleni tuokin kokemus, turistinahan tässä vieläkin ollaan kuitenkin :p
Nyt pitää lähteä takaisin lukemaan viimeiseen tenttiin ja loppuviikon voinkin ottaa rennosti ja keskittää kaiken aikani mun ja ritan roadtripin suunnitteluun :p
Tilaa:
Kommentit (Atom)