torstai 31. tammikuuta 2013
Turvallisuus ennen kaikkea!
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
Viikko Armon Aikaa
Nyt oisi noin viikkoa aikaa lähtöön, ja no pakko myöntää että ainakaan vielä ei ole oikein iskenyt alitajuntaan koko homma. Olen edelleen Amerikassa, joten varmaan senkin takia ei ole vielä ollut aikaa keskittyä täysin Afrikan lumoihin. Ja toisaalta, yritän myös välttää turhaa paniikkia, joka helposti iskee tälläsissä tilanteissa. Aika monet on myös kysyny, että enkö oo ollenkaan peloissani tästä. ”Se on kuitenki Afrikka”. Noh nii i, ja suomi on suomi ja ihan yhtälailla pahoja asioita voi tapahtua ihan kotikonnuilla. Jotenkin en oo vaan koskaan pelänny matkustamista, en lentämistä tai uusia paikkoja. Oon ollu innoissani ja jännityksestä sekasin, mutta ei sitä peloksi voi oikein kutsua. Tätä nykyään junamatkan Joensuu-Kouvola väli alkaa olla mulle yhtä tuttu, kuin Helsinki-Lontoo väli lentokoneella. Laskin, että noin viimesen vuoden aikana oon kohta käyny Lontoon Heathrowlla 9 kertaa vaihtamassa konetta, en nyt osaa tarkkaan sanoa monta kertaa olen matkustanut tuona aikana Joensuusta Kouvolaan junalla, mutta ei se luku paljon tuota korkeampi kyllä ole.
Viikko aikaa tosiaan. Hmm. Jotenkin on koko ajan sellanen tunne, että jotain oon kyllä nyt unohtanu hoitaa. En tiiä, saattaahan se tietty olla, mutta siinä vaiheessa toivon vaan että se jokin on sellanen asia minkä voin hoitaa myös sieltä käsin. Ja onhan mulla sitte vielä yks arkipäivä aikaa Suomessa hoitaa juttuja jos jotain tässä vielä ilmenee:p Mukavasti ovat jo kahdesta eri pankista soitelleet mulle tänne keskellä yötä meijän aikaa ja selvitelleet esimerkiksi mun toisen uuden pankkikortin toimivuutta. Onneks en ollu yrittän nostaa sillä rahaa täällä, ois varmaan imassu kone sen kortin ja siinähän sitä taas oltais oltu. Tässä vaiheessa ei vaan oo jotenki yhtään varaa, joihinkin pankkitätien mokiiin, kuten ettei kortit toimi. Mukava ois lähtä Afrikkaan asti, niin että pankkikortit on jossain jenkkilässä tai matkalla suomen pankkiin, josta mun pitäis se ite noutaa henkilökohtasesti. Pienimuotosia ongelmia saattais tästä juontua. Jännitystaso nousee siis hiljalleen.
Hieman tutkailin KwaZulu-Natalin sivuja ja olin kyllä innoissani ku huomasin, että ainakin kuntosali ja uima-allas pitäis olla jokaisella kampuksella. Tietysti sitten pitää yrittää päästä timmiin kuntoon puolessa vuodessa ja hankkia täydellinen afrikan rusketus suomeen tuliaisiksi:D -elisa
Viikko aikaa tosiaan. Hmm. Jotenkin on koko ajan sellanen tunne, että jotain oon kyllä nyt unohtanu hoitaa. En tiiä, saattaahan se tietty olla, mutta siinä vaiheessa toivon vaan että se jokin on sellanen asia minkä voin hoitaa myös sieltä käsin. Ja onhan mulla sitte vielä yks arkipäivä aikaa Suomessa hoitaa juttuja jos jotain tässä vielä ilmenee:p Mukavasti ovat jo kahdesta eri pankista soitelleet mulle tänne keskellä yötä meijän aikaa ja selvitelleet esimerkiksi mun toisen uuden pankkikortin toimivuutta. Onneks en ollu yrittän nostaa sillä rahaa täällä, ois varmaan imassu kone sen kortin ja siinähän sitä taas oltais oltu. Tässä vaiheessa ei vaan oo jotenki yhtään varaa, joihinkin pankkitätien mokiiin, kuten ettei kortit toimi. Mukava ois lähtä Afrikkaan asti, niin että pankkikortit on jossain jenkkilässä tai matkalla suomen pankkiin, josta mun pitäis se ite noutaa henkilökohtasesti. Pienimuotosia ongelmia saattais tästä juontua. Jännitystaso nousee siis hiljalleen.
Hieman tutkailin KwaZulu-Natalin sivuja ja olin kyllä innoissani ku huomasin, että ainakin kuntosali ja uima-allas pitäis olla jokaisella kampuksella. Tietysti sitten pitää yrittää päästä timmiin kuntoon puolessa vuodessa ja hankkia täydellinen afrikan rusketus suomeen tuliaisiksi:D -elisa
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Alkuhöpinät
Heippa kaikki tulevat blogini lukijat:)
Edellisestä blogista onkin jo vierahtänyt melkoisesti aikaa, mutta nyt olisi taas tarkoitus aloittaa rustailut.
Tämä blogi käsittelee siis pääsääntöisesti tulevaa kevättä ja kesää, jonka tulen viettämään Etelä-Afrikassa, Durbanin kaupungissa, josta sain yliopistomme vaihtopaikan.
Hakuprosessi on ollut pitkä ja välillä hieman kivinenkin, mutta näillä näkymin lentoni kohti Etelä-Afrikkaa lähtee 3.2.2013, elikkäs noin muutaman viikon päästä. Tällä hetkellä itse olen vielä Amerikassa, josta Suomeen palaan 3 päiväksi pyörähtämään ja vaihtamaan matkalaukkujen sisälllöt:p Tiedän, kuulostaa hurjalta, mutta tosiaan päätin että tämä vuosi tulee olemaan hieman erilainen kuin edelliset ja tämä ajatus mielessäni olen nyt elänyt. Vietin syksyllä noin 2kk Amerikassa, sitten palasin Suomeen noin 7vk hoitamaan vaihtoasioita ja tekemään koulujuttuja ja nyt olen täällä taas noin 3 viikkoa. Juupa juu, nyt kaikki ajattelet että vitsi mikä kroisos, selvästi rahaa on kun roskaa kun voi noin matkustella. Noh, sanotaanko näin että mikäli haluaa jotain tehdä vaatii se uhrauksia ja suunnittelua myös pitkällä aikavälillä. Itselläni oli koko kesän kaksi työtä, jätin baareilut ja herkut vähemmälle, en ostanut uusia vaatteita, peruin kuntosalikortin (jonne en olisi ikinä edes kesällä ehtinyt 13h työpäivien jälkeen) ja annoin asuntoni vuokralle heti syksyllä, ja muutin vanhempieni luokse. Valintoja, uhrauksia ja suunnittelua sekä opintolainaa:D Näillä mennään ja kaikki mahollinen otetaan irti ja palataan sitten takaisin ruotuun kun on taas sen aika.
Ajattelin hieman kertoa myös tästä hakuprosessista, johon tosiaan on vierähtäny paljon aikaa, hermoja ja rahaa. Välillä on tullu kyllä mietittyä, että oisko vaan pitän lähtä jonneki Eurooppaan, oisin kenties päässyt hieman helpommalla:p Prosessi alkoi siis jo syksyllä 2011 eli noin reilu vuosi sitten, kun hain yliopistomme vaihtopaikkaa. Minua onnisti, sillä olin ainut yliopistomme kandidaatti joka valittiin tälle lukuvuodelle KwaZulu Natalin yliopistoon Etelä-Afrikkaan ja nähtävästi ensi vuonna ei ole paikkoja edes auki, kun eivät afrikkalaiset halua tulla tänne meille kylmään ja pimeään, kumma kyllä:D
Seuraavaksi vuorossa oli TOEFL-kielikokeen suorittaminen. Eli testattiin osaanko englantia. Noh sinäänsä huvitti hieman vaatia kyseistä testiä, sillä yhtään ylpeilemättä tässä niin; 1) olen asunut Amerikassa ja käyn täällä myös verrattain säännöllisesti englantia puhumassa 2) akateemiset yliopiston enkun kurssit suoritin 4/5 arvosanoilla 3) opiskelen Eurooppaoikeutta pääaineenani= suurin osa materiaalista jota opiskelen on nimenomaan englanniksi. Noh mutta testiin oli mentävä, eihän sitä 240$ (=190e), nyt niin älyttömän paljon ole opiskelijalle. Kuukauden ruuat kun lisätään tohon vielä junaliput Joensuusta Helsinkiin, jossa ainoastaan kyseisiä testejä järjestetään. Siispä hypin todellakin riemusta kun kesken testin kone, jolla testiä tein hajosi ja jouduin vastaamaan kuuntelun kysymyksiin ilman että olin mitään edes kuullut. Lievästi kiehui tuossa vaiheessa ja tein hyvin selväksi että uudestaan en ole tulossa jos ei myös matkoja makseta ja mikäli tämän testin tulokset pidän niin parempi olla maininta teknisestä ongelmasta kesken testin. Kone yllättäin saatiin onneksi kuntoon, ja lopputulos oli 90/120, jossa kuunteluosio oli sitten melkoisen matala kun tosiaan en ole koskaan kovin hyvä lotossa ollut. Pistemäärä riitti kuitenkin KwaZulu-Natalille, joten päätin jättää ilmaisen uusinnan tekemättä.
Kielitestin jälkeen tuli melko pitkä suvantovaihe järjestelyissä, keräsin vain tarvittavia suosituksia yms. virallista hakemusta varten jonka lähetin kohti Etelä-Afrikkaa loppukesästä 2012. Tällä välin olin myös jo aloittanut rokotusrumban, johon piti varata melko reilusti myös aikaa, jotta ehin ottaa kaikki tarvittavat ennen lähtöä. Itse piikkikammoisena tämä vaihe oli yksi epämiellyttävimmistä. Lisäksi hammaslääkäreitä vainosin purukalustollani, ties kuinka montaa kertaa soittelin ja kysyin epämääräisiä iltapäivän aikoja jonne ehtisin kahden työni välissä pikapikaa. Unelma-asiakas muun muassa:p
Syksyllä sitten itse suuntasin kohti Amerikkaa odottelemaan virallista hyväksymiskirjettä Afrikan päästä, jotta pääsisin aloittamaan viisumihässäkän ja lentolippujen tilaamiset yms.
Kotiin saavuttuani marraskuun lopussa tilasin heti Etelä-Afrikkalaisen sairasvakuutuksen, jonka yliopisto ja viisumi vaativat. Älkää kysykö miksi tätäkin tarvittiin, eikö Lähivakuutuksen vakuutus muka katakaan kaikkea, ainakin siihenkin hieman lisäilin kuukausia ja pikkujuttuja, kuten sairaslennon, mikäli jotain käy. Noh luulin, että en voi lähettää viisumihakemusta ennen kuin minulla on kaikki tarvittavat dokumentit, joten kiltisti odottelin jokusen päivän vahvistusta afrikan päästä, että sairasvakuutus on maksettu ja toiminnassa. Onnekseni soitin myös Etelä-Afrikan lähetystöön Helsinkiin, ja kyselin vähän tarkemmin viisumijutuista. Käskivät siinä vaiheessa jo kiireesti laittamaan hakemukset tulemaan ja emailina myöhemmin puuttuvat liitteet.
Tässä kohtaahan olin jo innoissani laskelmoinut, että tammikuussa olisi vielä hyvin aikaa pyrähtää pariksi viikoksi Amerikkaan ennen Afrikkaan lähtöä. Siinä sitten pientä kylmää hikeä alkoi pukata, kun sanoivat että passi viisumeineen ei ehkä ehdikään valmiiksi ennen 11.1.2013 jolloin minulla oli lennot varattuna. Eikä tässä vielä kaikki. Selvisi, että olin katsonut väärästä listasta viisumihakemukseen tarvittavia liitteitä, joten kappas vaan eihän minulla sitten ollut englannin kielistä terveystodistusta puhumattakaan keuhkokuva lausunnosta. Tässä kohtaa myönnän jo itkeneeni hysteerisesti ajatellen että kiva, 645e liput jenkkeihin ja suuri halu päästä takaisin atlantin toiselle puolen oli nyt sitten mennyttä. Onneksi Äitit on tehty tällaisia kriisejä varten, kun tyttäret sekoavat maailman valloitussuunnitelmissaan, ja saatiin heti seuraavaksi päiväksi varattua yksityiseltä lääkäriasemalta aika näitä dokumentteja varten. Juuh, yksityiseltä, noh ei nyt puhuta paljon siihenkin sain tärvättyä euroja, laskut tulivat kivasti perässä kyllä. Mutta no sinäänsä, kuinka monella tytöllä on omat keuhkokuvat CD:llä? Takuu varma vetovoima tekijä deittipalstalla jos ei muuta:DD
Lähetystö varmasti kiitti miljoonista sähköposteistani liitteineen, puhumattakaan jatkuvasti soittelustani. Lähdön lähestyessä ja soittelurumbani kiihtyessä, lähetystötäti jo ihan suuttu mulle: "eikö me perjataina sovittu, että tänään et soittele, vaan vasta huomenna?!":DD Noh, mutta jos omat yöunet menee lähetystön teknisten ongelmien, viisumiruuhkan ja joululomien takia, niin saavat luvan kärsiä muutamista vienoista puheluista, joka päivä. Loppuvaiheessa ei tarvinnut enää edes nimeä sanoa, tunnistivat kuulemma jo äänestä.
Nooh, liput Amerikkaan olivat 11.päivä perjantaille, viisumi valmistui 9.päivä keskiviikkona, ihanaaa, mutta ei tässä vielä kaikki. Itsehän olin Joensuussa koulujuttuja virittelemässä tuolloin ja Helsinkiin en mitenkään ehtisi passia hakemaan ajoissa. Onnekseni ystäväni pystyi auttamaan minua ja nouti passin lähetystöstä kahden pikku hoitolapsen kanssa ja luovutti minulle klo 04.00 perjantaiaamuna kun isin kanssa hurautettiin Espooseen hakemaan passia matkalla lentokentälle.
Juuh, olihan siinä hieman aikatauluja survailtu ja soviteltu. Ensi kerralla ehkä yritän jättää pientä pelivaraa kuitenkin:p Tällä hetkellä vaan toivon ettei iske mikään yltiösuuri lumimyräkkä tälle puolen atlantia just tossa kuun vaihteessa, niin etten pääse kotiin vaihtamaan matkalaukkua ja vaatteita. saas nähä. peukut pystyssä. Tässä ensi silaus tälle blogille, innolla odottelen tulevia postauksia itsekin, ihanaa taas kirjottaa pitkästä aikaa:)
-elisa
Edellisestä blogista onkin jo vierahtänyt melkoisesti aikaa, mutta nyt olisi taas tarkoitus aloittaa rustailut.
Tämä blogi käsittelee siis pääsääntöisesti tulevaa kevättä ja kesää, jonka tulen viettämään Etelä-Afrikassa, Durbanin kaupungissa, josta sain yliopistomme vaihtopaikan.
Hakuprosessi on ollut pitkä ja välillä hieman kivinenkin, mutta näillä näkymin lentoni kohti Etelä-Afrikkaa lähtee 3.2.2013, elikkäs noin muutaman viikon päästä. Tällä hetkellä itse olen vielä Amerikassa, josta Suomeen palaan 3 päiväksi pyörähtämään ja vaihtamaan matkalaukkujen sisälllöt:p Tiedän, kuulostaa hurjalta, mutta tosiaan päätin että tämä vuosi tulee olemaan hieman erilainen kuin edelliset ja tämä ajatus mielessäni olen nyt elänyt. Vietin syksyllä noin 2kk Amerikassa, sitten palasin Suomeen noin 7vk hoitamaan vaihtoasioita ja tekemään koulujuttuja ja nyt olen täällä taas noin 3 viikkoa. Juupa juu, nyt kaikki ajattelet että vitsi mikä kroisos, selvästi rahaa on kun roskaa kun voi noin matkustella. Noh, sanotaanko näin että mikäli haluaa jotain tehdä vaatii se uhrauksia ja suunnittelua myös pitkällä aikavälillä. Itselläni oli koko kesän kaksi työtä, jätin baareilut ja herkut vähemmälle, en ostanut uusia vaatteita, peruin kuntosalikortin (jonne en olisi ikinä edes kesällä ehtinyt 13h työpäivien jälkeen) ja annoin asuntoni vuokralle heti syksyllä, ja muutin vanhempieni luokse. Valintoja, uhrauksia ja suunnittelua sekä opintolainaa:D Näillä mennään ja kaikki mahollinen otetaan irti ja palataan sitten takaisin ruotuun kun on taas sen aika.
Ajattelin hieman kertoa myös tästä hakuprosessista, johon tosiaan on vierähtäny paljon aikaa, hermoja ja rahaa. Välillä on tullu kyllä mietittyä, että oisko vaan pitän lähtä jonneki Eurooppaan, oisin kenties päässyt hieman helpommalla:p Prosessi alkoi siis jo syksyllä 2011 eli noin reilu vuosi sitten, kun hain yliopistomme vaihtopaikkaa. Minua onnisti, sillä olin ainut yliopistomme kandidaatti joka valittiin tälle lukuvuodelle KwaZulu Natalin yliopistoon Etelä-Afrikkaan ja nähtävästi ensi vuonna ei ole paikkoja edes auki, kun eivät afrikkalaiset halua tulla tänne meille kylmään ja pimeään, kumma kyllä:D
Seuraavaksi vuorossa oli TOEFL-kielikokeen suorittaminen. Eli testattiin osaanko englantia. Noh sinäänsä huvitti hieman vaatia kyseistä testiä, sillä yhtään ylpeilemättä tässä niin; 1) olen asunut Amerikassa ja käyn täällä myös verrattain säännöllisesti englantia puhumassa 2) akateemiset yliopiston enkun kurssit suoritin 4/5 arvosanoilla 3) opiskelen Eurooppaoikeutta pääaineenani= suurin osa materiaalista jota opiskelen on nimenomaan englanniksi. Noh mutta testiin oli mentävä, eihän sitä 240$ (=190e), nyt niin älyttömän paljon ole opiskelijalle. Kuukauden ruuat kun lisätään tohon vielä junaliput Joensuusta Helsinkiin, jossa ainoastaan kyseisiä testejä järjestetään. Siispä hypin todellakin riemusta kun kesken testin kone, jolla testiä tein hajosi ja jouduin vastaamaan kuuntelun kysymyksiin ilman että olin mitään edes kuullut. Lievästi kiehui tuossa vaiheessa ja tein hyvin selväksi että uudestaan en ole tulossa jos ei myös matkoja makseta ja mikäli tämän testin tulokset pidän niin parempi olla maininta teknisestä ongelmasta kesken testin. Kone yllättäin saatiin onneksi kuntoon, ja lopputulos oli 90/120, jossa kuunteluosio oli sitten melkoisen matala kun tosiaan en ole koskaan kovin hyvä lotossa ollut. Pistemäärä riitti kuitenkin KwaZulu-Natalille, joten päätin jättää ilmaisen uusinnan tekemättä.
Kielitestin jälkeen tuli melko pitkä suvantovaihe järjestelyissä, keräsin vain tarvittavia suosituksia yms. virallista hakemusta varten jonka lähetin kohti Etelä-Afrikkaa loppukesästä 2012. Tällä välin olin myös jo aloittanut rokotusrumban, johon piti varata melko reilusti myös aikaa, jotta ehin ottaa kaikki tarvittavat ennen lähtöä. Itse piikkikammoisena tämä vaihe oli yksi epämiellyttävimmistä. Lisäksi hammaslääkäreitä vainosin purukalustollani, ties kuinka montaa kertaa soittelin ja kysyin epämääräisiä iltapäivän aikoja jonne ehtisin kahden työni välissä pikapikaa. Unelma-asiakas muun muassa:p
Syksyllä sitten itse suuntasin kohti Amerikkaa odottelemaan virallista hyväksymiskirjettä Afrikan päästä, jotta pääsisin aloittamaan viisumihässäkän ja lentolippujen tilaamiset yms.
Kotiin saavuttuani marraskuun lopussa tilasin heti Etelä-Afrikkalaisen sairasvakuutuksen, jonka yliopisto ja viisumi vaativat. Älkää kysykö miksi tätäkin tarvittiin, eikö Lähivakuutuksen vakuutus muka katakaan kaikkea, ainakin siihenkin hieman lisäilin kuukausia ja pikkujuttuja, kuten sairaslennon, mikäli jotain käy. Noh luulin, että en voi lähettää viisumihakemusta ennen kuin minulla on kaikki tarvittavat dokumentit, joten kiltisti odottelin jokusen päivän vahvistusta afrikan päästä, että sairasvakuutus on maksettu ja toiminnassa. Onnekseni soitin myös Etelä-Afrikan lähetystöön Helsinkiin, ja kyselin vähän tarkemmin viisumijutuista. Käskivät siinä vaiheessa jo kiireesti laittamaan hakemukset tulemaan ja emailina myöhemmin puuttuvat liitteet.
Tässä kohtaahan olin jo innoissani laskelmoinut, että tammikuussa olisi vielä hyvin aikaa pyrähtää pariksi viikoksi Amerikkaan ennen Afrikkaan lähtöä. Siinä sitten pientä kylmää hikeä alkoi pukata, kun sanoivat että passi viisumeineen ei ehkä ehdikään valmiiksi ennen 11.1.2013 jolloin minulla oli lennot varattuna. Eikä tässä vielä kaikki. Selvisi, että olin katsonut väärästä listasta viisumihakemukseen tarvittavia liitteitä, joten kappas vaan eihän minulla sitten ollut englannin kielistä terveystodistusta puhumattakaan keuhkokuva lausunnosta. Tässä kohtaa myönnän jo itkeneeni hysteerisesti ajatellen että kiva, 645e liput jenkkeihin ja suuri halu päästä takaisin atlantin toiselle puolen oli nyt sitten mennyttä. Onneksi Äitit on tehty tällaisia kriisejä varten, kun tyttäret sekoavat maailman valloitussuunnitelmissaan, ja saatiin heti seuraavaksi päiväksi varattua yksityiseltä lääkäriasemalta aika näitä dokumentteja varten. Juuh, yksityiseltä, noh ei nyt puhuta paljon siihenkin sain tärvättyä euroja, laskut tulivat kivasti perässä kyllä. Mutta no sinäänsä, kuinka monella tytöllä on omat keuhkokuvat CD:llä? Takuu varma vetovoima tekijä deittipalstalla jos ei muuta:DD
Lähetystö varmasti kiitti miljoonista sähköposteistani liitteineen, puhumattakaan jatkuvasti soittelustani. Lähdön lähestyessä ja soittelurumbani kiihtyessä, lähetystötäti jo ihan suuttu mulle: "eikö me perjataina sovittu, että tänään et soittele, vaan vasta huomenna?!":DD Noh, mutta jos omat yöunet menee lähetystön teknisten ongelmien, viisumiruuhkan ja joululomien takia, niin saavat luvan kärsiä muutamista vienoista puheluista, joka päivä. Loppuvaiheessa ei tarvinnut enää edes nimeä sanoa, tunnistivat kuulemma jo äänestä.
Nooh, liput Amerikkaan olivat 11.päivä perjantaille, viisumi valmistui 9.päivä keskiviikkona, ihanaaa, mutta ei tässä vielä kaikki. Itsehän olin Joensuussa koulujuttuja virittelemässä tuolloin ja Helsinkiin en mitenkään ehtisi passia hakemaan ajoissa. Onnekseni ystäväni pystyi auttamaan minua ja nouti passin lähetystöstä kahden pikku hoitolapsen kanssa ja luovutti minulle klo 04.00 perjantaiaamuna kun isin kanssa hurautettiin Espooseen hakemaan passia matkalla lentokentälle.
Juuh, olihan siinä hieman aikatauluja survailtu ja soviteltu. Ensi kerralla ehkä yritän jättää pientä pelivaraa kuitenkin:p Tällä hetkellä vaan toivon ettei iske mikään yltiösuuri lumimyräkkä tälle puolen atlantia just tossa kuun vaihteessa, niin etten pääse kotiin vaihtamaan matkalaukkua ja vaatteita. saas nähä. peukut pystyssä. Tässä ensi silaus tälle blogille, innolla odottelen tulevia postauksia itsekin, ihanaa taas kirjottaa pitkästä aikaa:)
-elisa
Tilaa:
Kommentit (Atom)